Mua stressaa kaikki ja en jaksa välitää.
Mun pitää ens maanantaiks olla tehny historian essee, muuten saan nelosvarotuksen. No joo ei siihen mee kauaa ja se riittää et palautan sen tehtynä enkä jätä tekemät. Mut en vaan saa sitä alotettuu ja kaikki tuntuu niin vaikeelt enkä ees jaksa välittää vaiks saisinki jonku nelosvarotuksen.
Äiti on psykiatrisel osastol ja en tiiä koska se pääsee sielt ja oon iskän kaa kaksin kotona ja iskän toisesta kädestä lihas revähtäny kai ja sil on vasta 20 päivä lääkäri et ees tietää mikä siin on. En pysty käyttää meiä koiraa ulkona koska se on huonosti koulutettu ja en pysty pitää sitä kiinni ku se vetää ja iskä ei pysty ajaa autoo et koira pääsis juoksee yhel pelolle. Eikä koiraa ny kauheen kauaa vois pitää kotona niin et se ei pääse liikkuun.
Mun sisko vaan juo ja se on luvannu tul käymää tääl vähä auttaas mut "no ei täältä ny lähe bussei ku en oo keskustas ja emmää tiiä koska meen keskustaa niin kattoo sit".
Ja mun tekee koko aika mieli viillellä mut tiiän et se on vaa haitaks jos en pysty lopetaa.