En nyt tiedä mille alueelle tän pitäis tulla mutta menkööt nyt tähän. En edes tiedä mistä tän alottaisin. Elämäni on tässä tämän vuoden puolella mennyt ihan päin helvettiä enkä jaksa enää tätä.

Olen 17-vuotias ja tämän vuoden alussa koulu alkoi ahdistamaan todella paljon. En edes tiedä miksi ihan yhtäkkiä kouluun meno pelotti. Aloin saamaan ahdistuksesta myös fyysisiä oireita kuten koko ajan oksettava ja etova olo, maha on sekaisin ja kuumottaa. Tätä siis tapahtuu vain koulussa, ei muualla, ja sen takia olen entistä enemmän alkanut pelätä kouluun menoa. No koulussa yritin käydä jotenkin vaikka siellä ollessani oksetti koko ajan, (en siis kuitenkaan koskaan oksentanut). Kävin sitten lääkärillä ja lääkäri epäili närästystä ja antoi närästyslääkkeitä. No uskoin sitten itsekkin että närästyksestä kyse vaikka ei minua sattunut mitenkään vaikka ilmeisesti närästyksessä tuntuu myös kipua. Lääkkeet auttoivat jotenkin ja luulen sen johtuvan siitä että ajattelin niiden auttavan, koska pelkäsin koko ajan että oksennan.

Tässä kohtaa ahdisti ja pelotti niin paljon koska olo ei loppunut ja en enää löytänyt elämästä mitään hyvää tai kiinnostavaa. Ei mulla oikeastaan ole ikinä ollut mitään kauheaa kiinnostusta mihinkään, mutta tällä hetkellä millään ei ollut oikeastaan mitään väliä. Tässä kohtaa olin myös työharjottelussa mutta jouduin jättämään sen kesken pelkojeni takia.

Sitten alkoi kesäloma ja oireita ei ollut enää niin paljon. Lopulta ne loppuivat melkein kokonaan. Kun koulu alkoi niin heti ensimmäisenä päivänä alkoivat kauheat mahavaivat. Niitä jatkui ihan joka päivä ennen kouluun menoa. Sitten ne loppuivat mutta sitten alkoi taas sama pahoinvointi koulussa. Tässä kohtaa aloin jo vaipumaan epätoivoon. Sinnittelin koulussa ja pärjäsinkin koulussa ihan hyvin ja sain hyviä numeroita. Mutta vähitellen tuli kauhea stressi koulusta ja asiat pahenivat.

Sitten hylkäsivät kaverit. Mulla ei ole koskaan ollut mitenkään paljoa kavereita enkä ole ikinä ollut suosittu. Mutta kun kaverit hylkäsivät niin jäin ihan yksin. Siinä kohtaa päivät istuin kotona ja itkin. Ei minulla ollut enää elämässä mitään. Tunsin vain että kukaan ei välitä minusta ja aivan sama vaikka vaan katoaisin. Aloin ajattelemaan taas itsemurhaa. Olin ennenkin ajatellut monta kertaa kuolemaa että se olisi vain helpompi kuolla.

Olen myös ollut perheeni kanssa monta kertaa sossujen luona johtuen perheväkivallasta ja alkoholin käytöstä. Mutta perheeni valehtelee sossuille ja minäkään en uskalla kertoa totuutta koska pelkään että joutuisin kotoolta pois.

Tällä hetkellä pelottaa ja ahdistaa taas niin paljon että en ole moneen päivään päässyt kouluun. Olen vain jäänyt itkemään sänkyyn.

En ole koskaan ollut juttelemassa kenellekkään ulkopuoliselle vaikka olen aina tiennyt että en ole terve päästäni, (saan myös kamalia raivokohtauksia pienimmistäkin asioista ja mulla on myös paljon häiritseviä pakkoajatuksia). Myös sen takia että olen ihan todella ujo joka vaikeuttaa elämääni huomattavasti ja en ole ikinä osannut puhua itsestäni. En ole myöskään vanhemmilleni puhunut näistä asioista koska heidän mielestään mielenterveysongelmia ei ole edes olemassa ja että ne ovat vain laiskuutta ja saamattomuutta. Minulla ei ole myöskään sisaruksia tai kavereita keille puhua. Tälle asialle pitäisi varmaankin tehdä jotain kun en pääse edes koulussa käymään. Ajattelin että keskeyttäisin opintoni hetkeksi ja hoitaisin itseni kuntoon ja sitten jatkaisin mutta tiedän että vanhempani eivät ymmärtäisi sitä ja heidän mielestään olisin vain laiska.

Joten en enää tiedä mitä teen. Pelottaa mennä kouluun, mikään ei enää kiinnosta ja haluaisin vain kuolla ja olen ihan yksin. Tuntuu ihan oikeasti siltä että edes vanhemmat eivät välitä, ja että heidän mielestään vain koulumenestys on tärkeintä.

Tässä tekstistä jäi varmaan puuttumaan asioita ja tämä on tosi sekava. Halusin vain kertoa jollekkin miten minulla menee nyt.

Onko jollain muulla ollut samanlaista, ja miten olette selviytyneet? Kiitos jos vastaatte.