En vaan jaksa.
Keeeon nyt teille tän koko jutun. Se alko siitä kun viime keväänä (6lk.) mulle ja mun 3 parhaalle ystävälle tuli riita se oli aika iso riita (yks niistä mun parhaista kavereista oli puhunu mulle pahaa niistä 2 muusta ja oli sit seuraavana päivänä kertonu niille että mä olin puhunut niistä pahaa vaikka en ollut, ja lopulta ne kaikki käänty mua vastaan) Noh mä olin ihan yksin paitsi sillon kun olin muiden luokan tyttöjen kanssa jotka ei mun näkökulmasta siitä kauheesti tykänny. No me ei sit juteltu pariin viikkoon melkein mitään ja sit vikoina päivinä me sovittiin meidän riita (taino, ainakin unohdettiin se). Sitten oli jo todistusten jako ja silloin annettiin toisillemme ruusut/lahjat ja halattiin ja sitten lähdettiin loman viettoon. En nähny ketään niistä kesän aikana kukaan ei edes vaivautunut tulemaan synttäreilleni :( No unohdin sen koska odotin niin paljon yläasteelle menoa ja uusien kavereiden saamista. Sitten alkoi yläaste. Olin tosi innoissani enkä malttanut odottaa muihin tutustumista. Meidän 7 luokalla oli siis kaikki edellisen luokkani tytöt ja uusia tyttöjä ja kaikki pojat olivat uusia. Jotkut olivat ihan kivoja kun taas toisten ensi vaikutelma oli aika huono. No ekat viikot sujui hyvin ja yritin tutustua muihin ja lopulta tajusin hengaavani tämän tyttö joukon kanssa jotka eivät olleet hirveästi minun kanssani tykänneet olla. Huomasin myös etten puhunut parhaiden ystävieni kanssa mitään eivätkä he olleet siitä ainakaan kauhean suruissaan etten ollut heidän kanssaan. Aloin huomata että luokkalaiseni piilovittuilivat mulle ja otin siitä itseeni koska olen aina ollut aika ujo uusissa tilanteissa ja herkkä. (Sentään mulla on mun koripallo kaverit).

Nyt kun on vuosi vaihtunut olen monta kertaa valittanut äitille ja isälle koulun vaihtoa mutta he sanovat että kyllä sä jaksat ja katotaan sitä vaihtoa sitten vuoden lopuksi jos ei siihen mennessä ole onnistunut sopeutuminen. Vaikka MÄ EN JAKSA oon alkanut viiltelemään koska koulun käynti ahdistaa ja kotona on rankkaa enkä vaa yksinkertasesti jaksa oon ollut tosi paljon koulusta pois joten olen joutunut kysymään läksyjä mutta arvatksa onko niitä herunut EI OO aina kun kysyn "mitä tuli läksyksi?" tulee vastaukseksi " kaikkea" "en kerro" ja muita sen tapasia tai sitten viestini vain katsotaan ja jätetään vastaamatta (whatsapissa näkee nimiträin kuka viestin on nähnyt ja milloin) haluisin kokonaan kuolla tai muuttaa mut kukaan ei kuuntele ei edes mun kaverit (siis ne jotka ei alaasteella halunneet mua niiden kanssa) aina jos tewn jotain ihan sama mitä olen tyhmä idiootti nolo urpo paska häpeämisen aihe räkänokka ja on paljon muitakin pahempia nimiä joilla he haukkuvat minua kysyn heiltä aina tuollaisen köytöksen jälkeen että jos olen kerran tyhmä ja nolo nii miksi ootte mun kanssa sitten he sanovat minua tyhmäksi ja hiljenevät en vain jaksa enää haluan pois täältä helvetistä!!!

Se tässä onkin se epämukava asia: odotin koko kesän että pääsen yläasteelle ja saan uusia ystäviä mutta tämä paikka jonne pääsyä odotin enemmän kuin mitään jonka haaveiluun tuhlasin koko kesän, on vain iso helvetti joka pilaa elämäni.

Mitä pitäisi tehdä? Ollaan jo äitin ja iskän kanssa kerrottu kuraattorille näistä jutuista eikä sekään oo auttanu oon käynyt siellä juttelemassa mutta se ei auttanut koska en uskaltanut avautua hymyilin vain ja kerroin että kaikki on hyvin:( EN VAAN JAKSA.....