Olen pahoillani heti näin alkuun, jos ette saa selkoa tähän asiaan.

Täytän vähän alle kahden viikon päästä taas vuosia. kaverit kyselevät aionko pitää ja miten viettäisin. Kahden kaverin kanssa erikseen vai yhdessä. Tällä hetkellä olen ollut myötäilevä ja sanonut, että pidän.

Kuitenkaan en haluaisi viettää koko synttäreitäni edes kenenkään kanssa, en perheen tai kavereiden. Ihan vain siksi ettei se tuntuisi oikealta. Suunnittelin ja ajattelin toteuttaa itsemurhan, mutta menin monien ehdotuksien jälkeen menin psykiatriselle aikuisten osastolle ja olin siellä n. pari viikkoa. (Viikonloput kotona) Ja tietysti aloitin uuden mielialalääkityksen siellä, joten on hieman helpottanut. Kuitenkin on alkanut taas tulemaan niitä itsetuhoisuus ajatuksia päähän ja en näe synttäreitä mitenkään järkeväksi ajankohdaksi viettää. Tunnen olevani puolikuollut ja pitäisi viettää jotain juhlapäivää, joka kertoo että olen syntynyt ja elän suurimmaksi osakseen "iloista elämää".

Ainakin perhe kuitenkin pakottaa minun viettämään synttäreitä kummini + muiden kanssa. Kaikki mummot ja papat yms. En haluaisi, että kukaan sanoisi "Hyvää syntymäpäivää". Varsinkaan läheiset.

En osaa oikein selittää tunnetta, mutta sama ongelma jouluun kohden. Aikaisemmin olen viettänyt omat synttärit tai joulun ihan hyvin. Nyt vain tuntuu, etten vain pysty. Jotenkin syntymäpäivä vain muistuttaa mielessä, että "Hei, oot vielä elossa!" yms. Kauhea muistutus siitä, että miksi vielä oikeastaan elän ja että miksi edes synnyin? Ihmiset ovat kyselleet mitä haluan joululahjaksi. Olen sanonut, etten mitään. Ajattelen, etten ansaitse mitään kaiken jälkeen. Ne vaan menevät kuitenkin hukkaan.

En tiedä mitä vastaan yhdelle kaverille. Tavallaan lupasin jo, että vietettäisiin yökylä synttäreitä ja vihjasikin siitä jo äidilleni viime viikolla, kun oltiin meillä. Ajattelin perua senkin, mutten tiedä millä lailla saisi sanottua sen nätisti.

Ihana avautuminen. :(