Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Apilalilja2.5.2017 20:38
1/1
Ei intohimoa, tylsä ja tasapaksu elämä

Rakastan urheilua.
Rakastan kilpailemista.

Musta tuntuu kamalalta kun mulla ei oo sellasta intohimoa, mihin panostaa koko sydämestä.
Ensin mulla oli jalkapallo, muutettiin paikkakunnalta.
Sitten oli tanssi, ryhmä loppu.
Uinti, olin surkee.
Sitte tuli kuvioihin baletti, rakastin sitä, ja panostin siihen täysillä, ja toivoin pääseväni joskus vielä tekemään sitä työkseni. Sitten kävi ilmi et mun ruumiin rakenne ei oo sopiva tanssialle.
Aloin pelata tennistä, mutta ryhmän vetäjä muutti paikkakunnalta.
Sitten löysin Cheerleadingin, se oli täydellinen harrastus, ja toivoin pärjääväni siinä. Nousin parempaan joukkueeseen, kehityin ja sitten , yllätys, mun vasen ranne murtu niin että en voi enää laittaa sille painoa, eli hei hei Cheerleading.
Palasin takasin pallopeleihin, ja aloitin sulkapallon. Ei kauan kestäny into, olen vasen kätinen joten pelaan vasemmalla kädellä. Mun ranne ei kestänyt sitäkään joten sekin piti lopettaa.
Ratsastamisesta haaveilin aina, oon ihan hyväkin siinä, mutta sitte talli jolla mun piti aloittaa tunneilla käynti, lopetettiin.

Tuntuu jotenkin niin kurjalta kattoo muita, jotka urheilee, ja pystyy tekeen sitä vielä joskus vaikka työkseen..

Tuntuu muutenkin että mun elämä on sellanen tylsän harmaa ja tasapaksu.

Tuun normaalista suomalaisesta perheestä,
mulla on isosisko, joka on kaikessa parempi,
oon keskiverto oppilas,
enkä oo juuri missään hyvä. Enään.

Äääähhh mä en kestä enää, mun elämästä on otettu kaikki kiinnostava pois.

15v tylsä ja tasapaksu kuittaa.

Toivottavasti muilla menee paremmin!