Heti aluksi: olen ollut ateisti koko elämäni ajan ja olen edelleen. Olin teini-iässä myöskin ns. "taisteleva ateisti", mutta luovuin siitä joskus lukiovuosinani. Ymmärsin, että tiede eivät voi vastata ihmisten kaikkiin kysymyksiin ja tarpeisiin. Uskonto voi antaa ihmiselle toivoa hädän hetkillä ja lupauksen kuolemanjälkeisestä elämästä ja poismenneiden läheisten jälleennäkemisestä.

Mielenkiintoista onkin, että kognitiivisen uskontotieteen parissa on tullut ilmi, että uskonnollinen tapa ajatella nousee ihmisen luontaisista kognitiivisista valmiuksista, ja ilman "indoktrinaatiotakin" uskonnollisen ajattelun alkeismuodot syntyisivät uudelleen sukupolvessa tai kahdessa.

(Tässä välissä suosittelisin tutustumaan New Scientist -lehden uskontoteemaiseen numeroon: https://www.newscientist.com/round-up/god)

Sveitsiläinen ateistikirjailija Alain de Botton onkin julkaissut Uskontoa ateisteille -kirjan, jossa hän käy läpi uskonnon positiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Monet uskonnot luovat ihmisten välille yhteisöllisyyttä, opettavat anteeksiantamista ja tuovat lohtua.

Uskonto on siis jollain tapaa luonnollienen osa ihmisyyttä ja ihmisenä olemista. Se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa. Se ei myöskään tarkoita, että joku uskonto olisi "oikeassa". Tätä ei poista se fakta, että kaikki ihmiset eivät ole uskonnollisia. Seksuaalisuuskin voitaneen laskea isoksi osaksi ihmisyyttä ja ihmisenä olemista siitä huolimatta, että osa ihmisistä on aseksuaaleja. Kaikki pyrkimykset maailmanhistoriassa uskonnon poispyyhkimiseksi ovat epäonnistuneet (kts. lähes kaikki sosialistivaltiot).

Jos uskonnot eivät ole katoamassa mihinkään ja (iso) osa ihmisistä tulee aina olemaan jollan tapaa uskonnollisia, niin pitäisikö meidän ateistien ryhtyä tukemaan uskontoja, jotka eivät ole ristiriidassa demokratian ja ihmisoikeuksien kanssa? Ja taistelutahto kannattaisi kohdistaa niihin uskontoihin, jotka ovat näiden tärkeiden periaatteiden vastaisia. Onhan meille ateisteillekkin paljon turvallisempaa, että valloilla ovat uskomusjärjestelmät joihin ei kuulu esimerkiksi ateismista tappaminen, vaikka ne sisältäisivät joitain hölmöjä uskomuksia (kuten että Jumala tuli ihmiseksi ja kantoi kaikkien ihmisten synnit ristille).

Mielestäni luterilainen kristinusko on monissa määrin mitä loistavin uskonto tältä kantilta katsottuna. Mitä kristittyjen tieteenvastaiseen sekoiluun tulee (kuten kreationismiin), niin sitä esiintyy lähinnä karismaattisten kristittyjen parissa. Luterilaiselle kirkolle se ei ole ongelma. Luterilainen kirkko ei myöskään pyri aktiivisesti vaikuttamaan maan politiikkaan. Ainoa asia, josta kirkkoa voisi kritisoida, on ehkä sen liiallinen liberalisoituminen, joka ajaa ihmisiä ongelmallisipmiin uskonsuuntauksiin (karismaattinen kristillisyys, islam, new age -huuhaa rokotevastaisuuksineen jne.)

Tiedän, että Demin etusivu on jo nyt täynnä uskontoaiheisia keskusteluja, mutta tätä näkökulmaa ei ole tuotu vielä esille.