en tiiä miks syvälliset, mutta näillä mennään.

pännii siis aivan saatanasti ihmiset, jotka hokee mulle kuinka mun pitäis arvostaa mun mutsia, joka:
- haukkuu mua huoraks (koska musta kynsilakka)
- saatananpalvojaks (koska kuuntelen rockii ja pukeudun mustaan)
- ja hakkaa mua joskus (tilanne ihan hallinnassa)
- ei anna mennä opiskelemaan minne haluan (koska sen mielestä maatalousala on paska ala)

helvetti soikoon mä en tota ihmistä arvostais vaikka aseella uhattais. mulla on yks frendi, jonka mutsi on kuollu ja se hokee koko ajan, kuinka kiitollinen mun pitäis olla. en ole, enkä tule olemaan. ymmärrän, että kaipaat mutsias, mutta sun täytyy myös ymmärtää, että meillä on eri mutsit ja mun mutsi ei oo lähelläkään enkeliä.

lol mites te muut? oottekste samaa mieltä? mitä mieltä ootte koko aiheesta?