Eli alotetaa vaik siitä et mä haluun oman huoneen. Äiti ja iskä on harkinnu joskus (huom joskus) et muutetaa vähä isompaa kämppää mut ei... vaikka ne säästää rahaa tosi paljon ja olis joskus mahollisuus muuttaa semmoseen kotiin missä olis tilaa hengittää, nii ne aina, AINA tuhlaa sen johonki turhaan. Mä. En. Ymmärrä.

Viimeks me käytii joskus vuos sitte kattomas yhtä ihanaa kotia joka sijaitsee ihan puolentoista kilometrin päässä tästä meijän nykysestä asunnosta nii me melkee ostettii se. Melkeen.
Sit iskä ja äiti sai semmosen päähänpiston että "hei, nyt ku me ollaa säästetty tarpeeks rahaa nii lähetääks ulkomaille?" Olisin halunnu vaa huutaa niille et "NYT ME OSTETAA SE TALO SIELTÄ JA MUUTETAA SINNE EIKÄ TEHÄ MITÄÄ TURHIA MATKOJA ENÄÄ MINNEKÄÄN KU OLLAA JO MATKUSTELTU TARPEEKS!" No, vaikka mä kuinka koitin puhuu niille et jooko jäädään suomeen nii ei ne kuunnellu. Ne aina säästää rahaa johonki turhaan vaikka olis sille rahalle hyvääki käyttöä :/ Nyt ne aikoo ostaa jonkun ylikalliin auton vaikka olis kaks toimivaaki. Ei sillä oo mitää väliä mikä auto se on kunhan sillä pääsee liikkeelle!

Nyt ku oon 3 vuotta puhunu niille siitä omasta huoneesta nii "katotaa ootko puolen vuoden päästä samaa mieltä"
Vaikka nyt mä oikeesti tarvisin sitä omaa tilaa ja rauhallisuutta mut sitä ei saa ku joutuu jakamaa huoneen pikkuveljen ja isoveljen kanssa :(

Äiti sano yhtenä päivänä et "kuules, sillo ku mä olin 12 nii mulla oli oma huone. Mut mulla ei ollu sisaruksia, ja mä kyllästyin siihen isoon huoneeseen" sillee oikeen inhottavalla äänensävyllä ihanku se ois halunnu saada mut sillä itkemään :(
Iskä ja äiti kans kysy viime viikol et onko mun kenelläkää kaverilla sit iso huone. On. On niillä. Niillä on vieläpä sisaruksiaki kuten mulla. Kuitenkaa ne mun _kaverit_ joilla on oma huone nii ne ei oo lellittyjä eikä niidenkään perheet oo sen rikkaampia tai köyhempiä ku meijän perhe.

Oikeesti auttakaa, mitä mä voin sanoo noille ku ei oo muuta paikkaa olla rauhassa ku vessa lukkojen takana ;(