En tiedä olenko masentunut. En kai itse ainakaan koe niin? Vaikka teinkin nettitestin masennuksesta, sen mukaan sain 9 pistettä, vaikka vasta 12 pistettä kertoisi masennuksesta. Tiedän että nettitestit ei diagnooseja anna, mutta suuntaa ne kyllä antavat.

Jotkut varmaan muistaa tässä vastikään sen mun keskustelun, että yritin päättää päiväni. No, se tietenkin poistettiin, mutta tajuan itsekin, että ei ole tervettä yrittää tappaa itseään. Tiedostan, että päässäni on joku ongelma, koska ajauduin siihen. Mä en tiedä mikä se ongelma on, mutta joku se on.

No kuitenkin, paras ystäväni tietää tästä. Se tietää tästä ongelmasta pääni sisällä ja tietää, että yritin päästä hengestäni. Hän sitten oli vihanen mulle, hän suuttui kun yritin poistua tästä maailmasta, enkä sen sijaan kertonut hänelle ongelmastani. Ei tässä vielä mitään, ymmärrän kyllä että jotkut huolestuneina saattavat suuttua, mutta tämä toinen asia minkä ystäväni sanoi, sai mut jotenkin vihaseksi ja olin loukkaantunut.
Hän siis sanoi, että mulla on katto pään päällä, ruokaa, koulu, ystäviä ja perhe, että mikä mua vaivaa. Mikä mua vaivaa kun yritän päästä päiviltäni? Otin tuon semmosena loukkauksena, että en oo puhunu mun ystävälle kunnolla päivään-pariin. Selitin kyllä sille, että mä en tiedä mikä mun päässä on vialla ja että olen kyllä onnellinen, että omaan nuo asiat mitä mainitsit, mutta se ei vie tätä ongelmaa mun päästä pois.
Mun ystävä ei vissiin ymmärtänyt sitä, vaan oli edelleen vihainen.

Mitä mieltä te olette? Oletteko ystäväni kannalla, että mun pitäisi "ryhdistäytyä", kun omaan kuitenkin perustarpeet (joista olen tietenkin kiitollinen)? Mä haluisin olla aidosti onnellinen, mä antaisin mitä vaan että mä en ajattelis näin synkkiä asioita, mitä ajattelen päivittäin. Mutta fakta on se, että tuo katto pään päällä, koulu yms. ei vie sitä synkkyyttä mun päästä automaattisesti pois.