minäriitän2.4.2018 19:44
1/4
Apua

Pakko avautua. Mul ei oo diagnosoitu mitään masennusta tai mitään vielä (pitäis hakee apua) mut en saa mistään muusta iloa ku siitä, et saan olla kavereitten kaa ja käydä juhlimassa. Tänki mun perhe evää koht multa. Tai ainaki uhkaa sillä. Oon 19 vuotta, ja mun pitää olla viikolla 21.30 kotona, tai muuten uhataan netin poisottamisella. Se on perseestä, että mun pitää tän ikäsenä miettiä, että ”noh, en voi olla enää 19 jälkee ku busseis menee aikaa ja jos en ehi tismalleen sovittuun aikaan kotiin, on helvetti irti.” Jos sanon vähänki väärän sanan, tai käyttäydyn mukamas huonosti, uhataan netin poisottamisella. Viikonloppuna jos meen baariin, mul on koko viikon ajan stressi siitä, et saanko mennä ja et saanko olla pilkkuun asti. Edellispäivänäki mun äiti ei uskonu et baarit on 5 asti yöl auki, vaan vaati et lähetän kuvaa sielt baarist. En saa olla kavereitteni luona yötä. Mun äiti käy kaivelemassa mun roskikset. Mun äiti seurailee mitä ostan. Mun äiti tulee sillon tällön vessan oven taa ja kysyy mitä teen. Mun äiti käy katsomassa mun sängyn etten oo jättäny esim. huulirasvaa sinne. Mun pitää olla käynyt iltasin 22.30 mennessä pesulla, tai muuten en sinne enää pääse. Ja jos meen, uhataan rangaistuksella. Kerran otettiin jopa se suihkupää pois etten pääse suihkuun, koska en ollut ehtinyt käydä ennen puolta yhtätoista.

Tää mun masentuneisuus on perseestä, eikä mikään tunnu miltään. Itken joka päivä. Oon koittanu puhuu mun äitille, mut häntä ei kiinnosta, vaikka kuinka sanoo et häntä kiinnostaa mun jutut yms. Teot vaan selittää enemmän kuin sanat. Tänäänkin koitin avautuu mun äidille mun asioista. Alotin sillä, et mul on järkyttävästi stressiä, johon hän vastasi: ”ei sulla mitään stressiä ole, sä et tiiä miltä stressi tuntuu”. Tollast ihme vähättelyä. Mun perhe on haukkunu mua kiittämättömäks paskaks, sairaaks, sitä et tarviin hoitoo ja sanottu et jos asun kotona, ni pidän turpani kiinni. Kun mun äiti tekee jotain väärin tai puhuu mulle törkeesti, on se mun vika ja mun pitää pyytää anteeks. Ja jos en tajuu et vikahan on mussa ni sanotaan et baariin on turha mennä. Mul oli synttärit viikko sitten, ja mitä mä tein mun synttäripäivänä? Alotin päiväni itkemisellä, koska mua kohdellaan oikeesti paskasti. Mun synttäripäivä meni siinä, et pyytelin mun äitiltä anteeksi. Jos jotain on väärässä paikassa tai vaikka likaa jossain, syytetään ensin mua. Meiän perhees asuu 4 henkeä ja mä oon aina syypää. Mä en suoraan sanottuna jaksa enää.

Mitä mä teen jos mun ainoo elämänilo on se et, saan olla kavereitteni kaa, mut mult evätään koht sekin kokonaan? Tuun oikeesti hulluks.