Moi,
Oon tyttö joka täyttää kohta 16v ja mietiskelin yks päivä että millaiset synttärit hauaisin viettää. Rakastan käydä elokuvissa mutta en haluis mennä niihin yksin. Yökylä olisi myös kiva pitää jos olisi edes joku jonka voisi kutsua. Mulla oli viimeks kavereita ala-asteella ja oon sen jälkeen ollut tosi masentunut. Kaikki mun kaverit jätti mut kun ne pääsivät samalle luokalla ja mä jäin tietysi erikseen toiselle luokalle. Kysyttyäni että haluusko ne olla vielä mun kanssa nii sanoivat vaan että mun kanssa on aina tylsää. :( Mulle jäi vaan yks kaveri joka on mua 2 vuotta nuorempi, nykyään hän on jo 7-luokalla.

Kun mä olin 7-luokalla meidän pihalle muutti uus perhe ja heillä kaksi tytärtä, ja tutustuimme nopeasti. Olimme parhaita kavereita jo hetkessä ja leikimme aina nelistään vanhan kaverini ja uusien naapurien kanssa. Pian uusille kavereilleni tuli joku ihmeellinen vaihe että alkoivat käyttäytyä tosi "lissumaisesti" ja he tiesivät että en pidä sellaisesta. He alkouvat meikata rajusti ja ottivat kuvia vähissä vaatteissa ja lähettivät sen kaikille vanhoille kavereilleni ala-asteelta.

Vanha kaverini, jonka kanssa olemme yhä kavereita, on tullut tosi oudoksi. Hän eristäytyy ja ei puhu minulle usein. Uudet naapurimme hengailevat vanhan kaverini kanssa ja puhuvat minusta pahaa. Saan kuulla kauheita asioita kun vanha kaverini kertoo niitä minulle. Uudet naapurimme unohtivat minut kokonaan ja kannustavat vanhaa kaveriani valehtelemaan minulle. Vanha kaverini on valehdellut minulle usein ja en tiedä mitä tekisin.

Itken itseni usein uneen sillä ajattelen kuinka hauskaa minulla oli esim. viime kesänä. Olimme uusien naapureiden ja vanhan kaverini kanssa kaikki kavereita ja nykyään minulla on enää vanha "kaverini". Musta hän ei yritä olla mun kaverini. Musta tuntuu että se vaan käyttää mua hyväkseen, mä olen tosi antelias ja ostan sille aika kallita lahjoja esim synttärilahjaks ja joululahjaks. Enkä saa mitään takas.

Mulla on lähiaikoina ollut itsetuhoisia ajatuksia ja olen yrittänyt viillellä mutta en ole pystynyt. Ja nyt kirjoittelen romaania jota tuskin kukaan alkaa edes lukemaan. Kiitos jos jaksoit lukea ja anteeks, mun oli pakko avautua. Tälläkin hetkellä itken sillä mikään mun elämässe ei saa mua hyvälle mielelle.

Musta tuntuu että tää mun kirjotus ei ole lainkaan selkeä mutta ihan vitun sama :)