En ees tiiä mistä alottaisin....
Löysin tänään pihalta neliapilan... Se oli ensin hienoa mutta sitten ku sitä alkaa ajatteleen kuinka se hitaasti kuihtuu tuossa pöyällä ja ajattelee sitä kuinka onni on katoavaista ja pitäisi tarttua hetkeen ja elää täysillä elämää ja olla onnellinen siitä mitä elämä eteen saattaa. Aloin ajatteleen kuinka tää kesäloma on lyhyt ja katoavainen ja siitä puolet on menny jo hukkaan. Pitäis ottaa jokainen päivä seikkailuna ja tehä asioita mitä rakastaa, olla onnellinen, ettiä niistä saakelin harmaista pilvistä se hopeareunus eikä olla negatiivinen ja murjottaa yksin jossaki nurkassa. Sen sijaan että suree sitä että joudut lähtemään typerälle perhelomalle ottaa ilo irti mennä avoimin mielin kohti uutta seikkailua, saada uusia kavereita, pitää hauskaa. Seuraan monia tubettajia ja katon kuinka ne toteuttaa unelmiaan ja menee kohti uusia asioita. Sitä neliapilaa ajetellessani tajusin jotain suurta, löysin omakohtaisen tarkoituksen elämälle: elämää ei pidä heittää hukkaan vaan mennä ulos, kohdata uusia ihmisiä, tehä sitä mitä rakastaa ja tavoitella unelmiaan. Jos jaksoit lukea loppuun asti niin aplodit sille ja jos tää herätti teissä jotain ajatuksia ois kiva kuulla niitä ja muistakaa ootte ihania omia itsejänne eikä ole ketään samanalaista ku te :)