äiti kieltää kaiken ja jos äiti ei joitain kiellä niim iskä sitten. ja oon puolen vuoden päästä 18 että eipä sen puolee. mutta joo jos haluun leipoo useemmin ku kerran vuodessa ni joudun kysymään luvan siihen mut enpä oo sitä saanut enää pariin vuotee. jos haluun käyä syömäs kavereiden kaa itse tienatulla rahalla ni mua ei päästetä. saan mennä kerran neljäs kuukaudes suunnilleen yötä jollekin. meille ei saa tulla yötä. ja koulusta suoraan kotiin ellei oo joku erikoinen hyvä syy miksi en tulisi. jos satun ostamaa karkkii ja jään kiinni siitä ni seuraa vuosisadan huudot ja tied mitä uhkauksii. välillä joku kielto käyttää puhelinta tms. en tiiä mitä ne yrittää tällä mutta ainaki ne on onnistunu ahdistaa mut nurkkaan enkä uskalla enää avata suutani kotona koska lähes jokaisesta mitä sanon saan vaan kirjaimellisesti huutoo niskaan.

ja yleensä vastaanottona kun saavun kotiin on jonkinlainen haukku mun asusta tai hiuksista, tai ilmeestä tms. en tiiä miten tää on menny tähän mutta joku on muuttunu varsinki viimesen vuoden parin sisällä.

en tiiä onko tää normaalii tai hyväksyttävää... plus jotenkin harmittaa että vietän päivät pelossa ahdistuneena ja mietin miten reagoin seuraavaan huutoon tai haukkumiseen. tai ainut mitä haluun kun täytän 18 on päästä pois kotoa... välillä tuntuu etten mä vaan kedtä kotona ja ois ehkä helpompi vaan kuolla pois eikä elää täällä mutta kyl mä jotenki oon sinnitelly