Siis mikään tässä maailmassa mua ei vituta niin paljoin kuin mun iskä silloin tällöin. Se on niin patalaiska että mun täytyy aina tehdä ruokaa, siivota, leikata nurmikko ja viedä koira ulos. Ja esim tänään, olin vienyt koiran ulos ja siivonnut, ja eikö toi yks ala valittamaan että kuinka avuttomia me MOLEMMAT ollaan kun täytyy odottaa että äiti tulee kotiin tekemään ruokaa. Ja mää olin tehnyt itselleni jo ruokaa, ja sanoin iskälle että mää olen kyllä jo syönyt, et oon ihan täynnä, et sinä tässä se avuton olet. Niin sitten iskä sanoo että ei se mitään kunnon ruokaa ollut, että molemmat ollaan avuttomia.
Ja joka kerta, jos iskä vie koiran lenkille, niin se olettaa että mä teen ihan kaiken muun. ''Mää oon vienyt koiran lenkille, et tee sinäkin vihodoin jotain'', vaikka mää teen oikeasti joka päivä kotitöitä, teen melkein aina ruokaa, ja vien koiraa toisen kerran ulos.
Iskä mollaa oikeasti mua välillä. Sanoo että kuinka avuton olen jne. ja yksi kerta kun halusin päivän vain olla, niin eikö iskä vetänyt kilarit että kuinka laiska mää olen...
Ja sittenkun äiti tulee kotiin niin se sanoo sille vaan ne asiat mitä se on tehnyt, ja valittaa et taas toi Sitrus on vaan maannut, vaikka olisin tehnyt kuinka paljon kotitöitä!
Ja sit se valittaa et miks valkosta pyykkiä ei olla pesty, ku se ei ees ite koskaan pese pyykkiä! Sitten se vois alkaa valittamaan jos se tekiskin ees jotain!

Helpotti kun sain purkautua. Onko kellään muulla samaa tilannetta, tai samankaltaista? :d