joomoi11129.6.2017 9:52
1/6
AHDISTAA MUUT IHMISET, VARSINKIN MIEHET IHAN LIIKAA

oon 15 v tyttö. Oon pienestä asti ollu avoin ja puhelias, ja onnellinen. Oon kirjaimellisesti _aina_ halunnut poikaystävä ( joo kyllä poikaystävän hankkiminen oli mun suurin elämäntavote varmaan 13 vuotiaaksi asti ) ja sitten joskus tossa 14 vuotiaana olin masentunut ja halusin koko ajan vaan kuolla, suurin syy oli varmaan se että vihaan niin paljon asua suomessa ja suomalaisia ( älkää tulko vetää mulle mitää isäm maa rageja tänne en voi sille mitään etten tykkää suomesta ) ja sit asiat oli jo vähän paremmin kunnes aloin saada välillä ahdistus/paniikkikohtauksia mm abishowssa ja vanhojentansseissa, jossa oli paljon ihmisiä. Myös välillä jos oon ulkona nii saattaa vaan randomisti tulla tollanen kohtaus.
Tutustuin sitten tossa alkuvuodesta yhteen tosi ystävälliseen ja kivaan jätkään, ja päädyin sitte sänkyyn sen kanssa yhteisissä kemuissa. Se oli kivaa, eikä mulle todellakaa jääny siltä mitään huonoja kokemuksia. No sitte nähtiin tän jätkän kans pari kertaa ja yhtäkkiä tuli ihan jäätävä ahdistus koko asiasta, ja laitoin melkeen kokonaan välit tähän jätkään vaikka se ei ois todellakaan ansainnu sitä koska on nii ihana ja huolehtivainen ihminen. Sit alko kesäloma, ja oon koko kesänä nähny ehkä 3 kaveria koska ahdistaa niin paljon julkiset paikat tai yleensä muut ihmiset, varsinkin pojat. En oo poistunu kotoota moneen viikkoon jos ei oo ollu pakko, ja aina kun lähen edes viemään roskia nii pitää olla meikit ja hienot vaatteet tms että en vihaisi ja häpeis itteäni niin paljon. En oo oikeesti tehny mitään muuta ku kattonu netflixiä koko kesänä, mun piti nähä parii tuttua mutta oon perunu kaikki ne koska ajatus pois kotoota lähtemisestä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kaikista oudointa tässä on se että oli ennen niin avoin ja ilonen ihminen. Ymmärtäisin jos oisin saanu tyyliin traumoja siitä jätkästkä tai muista tilanteista mut en todellakaan.
Olin tossa kesän alussa yötä mun kaverilla ja rupesin melkeen itkemään kun se suunitteli jotain kemuja mihin se on menossa ja aloin vaa tärisemään ja ajattelemaan että nyt se hylkää mut, vaikkei se tietenkään niin mene. Poistin somet tossa 2 viikkoa sitten, koska se että joku yritti ottaa muhun yhteyttä ahisti niin paljon. En myöskään kulje enään bussilla paitsi pakosta etteb vahingossa näe tuttuja. Asun pienessä kaupunginosassa jossa vähän kaikki tuntee toisensa eli käytännössä mihin tahansa meneekin niin näkee tuttuja. Halusin vaan muuttaa pois täöltä että voisin alottaa "alusta".

Oon ikuisesti kiitollinen jos joku osaa auttaa mua tai kertoo mistä saan apua, mieluiten niin ettei se maksa ainakaan paljon ( mulla ei oo rahaa ja en voi henkilökohtaisista syistä sanoa mitään näistä mun vanhemmille )

kiitos jo etukäteen :( en jaksa tätä enään