Kun olin ala-asteella mun "ystävät" alkoivat kiusaamaan mua. Mut jätettiin ulkopuolelle, musta levitettiin juoruja, mulle naurettiin julkisesti ja yritettiin saada mut naurunalaiseksi, mun tavaroita varastettiin ja rikottiin, mua lyötiin ja useesti uhattiin "hakata kunnolla".

Meillä oli siis ennen neljän hengen porukka ja kaikki tää kiusaaminen juontaa juurensa yhteen ihmiseen, jolla on selvästi aina ollut pakottava tarve tuottaa mulle pahaa oloa.

Oltiin samalla luokalla koko peruskoulu ja vaikka kiusaaminen vähän helpotti, esimerkiksi naurunalaiseksi saattaminen ja juorujen levittäminen jatkui pidemmälle.

Kun pääsin jatko-opiskelemaan yritin vakuuttaa niin kaikille muille kuin myös itsellenikin, että voin jatkaa eteenpäin eikä noilla teoilla oo mulle enään minkäänlaista painoarvoa. Silti huomaan aina välillä kiusaamisen vaikutukset. Pelkään uusia ihmisiä, en voi luottaa keneenkään kunnolla, pelkään hylätyksi tulemista ja tuntuu kokoajan, etten ole riittävä enkä voi olla oma itseni.

Tämä henkilö, joka on pääsyy kiusaamiseeni, on sanonut useasti, ettei ymmärrä miksi puhun hänestä kuin hän olisi joskus tehnyt minulle jotakin, hänhän oli vain ystäväni. Kiusaaminen on myös aiheuttanut mulle paniikkikohtauksia ja viimeksi kun kiusaajani tuli puheeksi, sain yllätysyllätys kohtauksen. Näin käy myös aina kun näen tämän kiusaajan jossain.

En tiedä mitä haen tällä, ehkä halusin avautua, mutta haluaisin myös kuulla muiden tarinoita ja mahdollisia keinoja miten päästä yli tästä.