Oon viime päivinä miettinyt paljon tätä. Miettikää nyt, elät vain yhden kerran ja kun kuolet, kaikki on sun osalta ohi. Et enää koskaan palaa maapallolle, sua ei yksinkertaisesti oo enää olemassa. Ja samaan aikaan muu elämä maapallolla jatkuu. Jumalauta, että meinaa pää räjähtää, kun kelaan tätä.

Tätä pohdiskellessa tulee kyllä väkisinkin sellanen fiilis, että parempi ois tehdä elämällään jotain hyödyllistä ja pyrkiä onnellisuuteen. Hemmetin karua ajatella, että jonain päivänä en enää oo täällä, eikä mua oo enää olemassa. Okei, ihme diippiä kelailua.

Toivottavasti joku edes tajuaa, mitä ajan takaa. Näitä syvällistäkin syvällisempiä pohdintoja kun on välillä niin perkeleen hankala pukea sanoiksi. Jees, the end.