Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

ClockedT29.7.2017 12:59
1/9
Ahdistaa

En tienny minne alueeseen tää ois pitäny laittaa...
Oon siis viettäny koko kesän yksin, harkiten itsemurhaa lähes joka päivä. Ketään mun kavereista ei näytä kiinnostavan se, etten oo ikinä missään ja tiiän et mun ois itteni pitäny tehä jotain..mun ois pitäny ottaa yhteyttä, pyytää jonnekkin. Se ei kuitenkaan oo niin helppoo. Ajattelen jatkuvasti että kaikki ois vaan niin paljon paremmin ilman mua, pidän itteeni taakkana ja tuntuu et ketään ei oikeestaan kiinnosta mun olemassaolo. En osaa hakee apua mun ongelmiin, en osaa puhua niistä. Koko kesän ajan ainut asia joka on estäny mua tekemästä mitään itelleni on ollu mun perhe. On vaa alkanut tuntua että kaikki ois vaan paremmin jos mua ei olis. Ketään ei näytä kiinnostavan se, että joinain päivinä en edes jaksa nousta sängystä. Kukaan ei huomaa kuinka helvetin rikki mä oon. Kaikki tuntuu vaa niin turhalta nykyään. En tiiä miten saan tän pois. Miten lakkaan tuntemasta näin? Mulla ei oo enää ystäviä joille puhua tästä. En oo oikeestaan ikinä pystyny puhumaan mun ystäville tai kenellekkään mistään. Keväällä halusin mennä puhumaan koulupsykologille ja mun äiti oli muhun niin pettyny. Sen kuuli sen äänestä, että se tunsi epäonnistuneensa vanhempana. Kävin siellä psykologilla pariin kertaan, mutta lopetin, koska alko ahdistaa liikaa. Mitä teen? Oon myös viillelly jo melkein vuoden ja vaan mun "kaverit" tietää tästä. Tiiän, ettei se oo viisasta mut kun ei tunne mitään tai tuntee vaan liikaa, se on ainut keino. Oon yrittäny olla viiltelemättä mut joskus vielä nykyäänkin sorrun siihen. Miks kaikki on niin vaikeeta? Tuntuu siltä et oon epäonnistunu kaikkien silmissä, mun kavereiden, mun perheen..en oo millään tasolla tyytyväinen itteeni. Meen lukion ekalle muutaman päivän päästä, ahdistaa. Äsken sain jostain helvetisti itsevarmuutta vaan vihdoin tehdä se. Lopettaa kaikki. Pelottaa, että teen sen joku päivä. En luota itteeni yhtään. Mitä teen?