öö en oo kyl ihan 100 varma et voiks mä luokitella itteni tähän kastiin mutta joo, anteeksi jos tämä triggeröi joitain D:

Mulla on bulimiataustaa ja mulla oli siis joku pari vuotta sitten ihan hirveitä ongelmia syömisen kanssa, en oikee syöny päivisin ku tyyliin yhen omenan tai jotai vastaavaa ja päivittäinen kalorinsaantimäärä oli joku 150 kalorii ehkä (eli aivan liian vähän). En oikeestaan laihtunu melkee yhtää, että mitään yli 10 kilon pudotusta ei kyl tapahtunu, mutta se kaikki kontrolli toi ihan hirveesti lohtua vaikka se oliki ihan perseestä oikeesti. Ne jutut meni niin sairaiks ku jälkeenpäin miettii ja paastosin joku 48 tuntia (join vaan vettä ja vihreetä teetä, ei ole wörtti) mulla oli aina ihan kauheen kylmä, olin kokoajan ihan masentunu ja ärtyny ja allapäin, hirvee päänsärky ja kokoajan stressi siitä et en voi syödä ja kaikkee tollasta.

En koskaan saanu purkaa mun pahaa oloo vaan jouduin ite päästä siitä kuopasta ylös ja oon onnistunu aika hyvin siinä. Kaikki luulee et oon parantunu täysin koska oon normipainoinen mut mun mieli on vieläkin vähän sekasin. En ajattele hirveesti sillonku syön, että se olis mulle ongelma mutta ennen ku syön ja sen jälkee mietin vaa sitä et en halua syödä enää koskaan. Oireilen vieläki ja välillä tosi rajusti, esimerkiks oon pari kertaa oksentanu ruuat ulos, mut en sillee säännöllisesti. Oon menos ulkomaille ja mua stressaa ja ahistaa tosi paljon se, että joudun syömää siellä ihan hirveenpaljon enemmän mitä oon tottunut ja useemmin.. :c En osaa olla välittämättä tosta asiasta, mut en halua tuhlata mun reissua siihen et ajattelen vaan ruokaa ja viel negatiiviseen sävyyn.

Mitä mun pitäs tehdä, että saisin helpotettuu tätä oloa?? Tuntuu että tässä eioo ees mitään järkeä, ku näytän ihan terveeltä ja normaalipainoselta ( ja mun mielestä kyllä lihavalta ) enkä saa vaan mitään tolkkua tähän hommaan..