Mun joulu menee tosiaan näissä merkeissä. Menin sitte just ennen joululomaa ihastumaan puolikaveripoikaan, ja jo nyt mulla on kamala ikävä. Haluaisin vain jutella sille ja nähä, mutta uskon että seki huomas että meiä välillä/mun suunnalta ainaki tuli jotaki nii nyt en viitti tehä oikee mitää. Se osoitti vähän tulkinnanvarasia kiinnostuksen eleitä joku aika sitten, jäädyin vähän koska tosiaan tää on nii kaveripoika ollu ku kaveripoika olla voi (en kehtaa julkisesti sanoa ettei tunnisteta, mutta kaverit sano ton jälkee että oon tyhmä ku en usko että se ois musta kiinnostunu, olivat vakuuttuneita mutta mä kiellän ton). Mulla alko kuitenkin oikeet tunteet heräämään, ja nyt syytän itteäni.

Mulla on ollut aikasemmin yks jätkä, jota kohtaan oon tuntenu näin vahvasti. Olin pyrkiny saamaan jutusta toimivan, juttelin ja näin vaivaa tutustumisen eteen. Vastapuolikin näytti sen verran kiinnostusta, että jatkoin samaa mallia. Omaa tyhmyyttä varmaan, mutta mun sydän särjettiin todella rumasti siinä.

Tän takia koen kuten monet muutkin, että en millään pysty tehä itsestäni samallaista pelleä ja olin vähä kylmempi tälle nykyiselle ennen lomaa, ja nyt en vaa pysty yrittää alottaa ees keskustelua, koska uskon, että jos se oikeesti haluais puhua mulle tms nii se kyllä yrittäis (ei siis ennen lomaakaa laitettu toisille viestejä, juteltiin irl). Tulee vaa tosi särkyny olo ja ikävöin sitä, mutta silti uskon että mun sydän vaa särkyis lisää siinä eikä mun kannata ees yrittää.

Tiiän kuitenki, että tää jätkä ei tekis samalla tavalla ku edellinen, vaikka ei tuntiskaa samoin. Tää nykyne ihastus on maailman hyväätahtovin ihminen ja tavattoman kiltti. DD:

Ah tekipä hyvää puhua tästä, en oo ees kavereille kehannut avautua ku en halua sanoa tosta niille vielä :/