Mun paha olo ja hirvee ahdistus tuli taas ilmi äidille ja se ehdotti, et mentäis käymään lääkärissä. Ensin kauhistuin ehdotuksesta ja olin asiaa vastaan, mut hetken mietittyäni tajusin, et olis ihan hyvä käydä lääkärissä. Psykologilla (ja sen sijaisella) oon ravannut taas kohta vuoden, mut ei niistä kauheesti apuu oo ollu, psykologi on nyt vielä kaiken huipuksi lomalla. Tykkään silti tosi paljon mun psykologista, se on mukava ihminen, mut siitä ei tosiaankaan oo ollu hirveesti apua ja mun vointi menee kokoajan vaan huonompaan suuntaan.

Joten äiti yrittää huomenna varata ajan jollekin lääkärille ja katotaan, jos saisin jotain muuta apua. Vähän kuumottaa mennä sinne, edelliset lääkärikäynnit ei oo ollu niin mukavia ja tuntunu, et jotkut lääkärit ei oo ottanu mua ees niin tosissaan, vaan ennemminkin vähätellyt mun oloa. Pelottaa myös vähän se, et meen siellä täysin lukkoon, enkä saa sanottua mitään tai saan kauheen itkukohtauksen siellä. Vaikka eihän siinä sinällään mitään pahaa ois, mut en vaan kauheesti tykkää itkee kenenkään edessä. D:

Päivittelen tänne sitten tilannetta ja luultavasti tulen myös purkamaan jonkin näköstä ahdistusta ja paniikkia, just ennen lääkäriaikaa. D: