Ihmissuhteet
Perunasalaatti29.6.2017 18:55
1/5
Yksinäisyys

En oikeen tiiä mitä sanoa ja miten aloittaa. En tiiä tuleeko kukaan lukemaan, mutta kirjotanpa jotain silti ja olkoot tämä vaikka jonkinlainen avautuminen.

Mua on alkanut yhä enemmän ja enemmän vaivaamaan yksinäisyyden tunne. On toki perhe ja suku joka välittää mutta vaan muutama kaveri ja tuntuu ettei oikein oo ketään. Oon toki kiitollinen siitä mitä on kun joillakin ei oo senkään vertaa, mutta tuntuu vaan että oon kaikessa yksin. Muut viettää kesää kavereiden kanssa ja pitää hauskaa-itse olen yksin kotona. En jaksa oikein pyytää kavereita tapaamisiin, kun monta vuotta kaikki kyläilyt ja muut kokoontumiset tapahtuu vaan omasta toimestani ja kaverit ei tee mitään sen eteen, että ne ikinä kutsuis mihinkään. Kutsuvat toisiaan yökyläihin ja muihin, muttei koskaan minua vaikka ollaan sinänsä tiivis porukka. Koulussa olen yksin ja tapaan kavereitanikin kouluaikana ehkä kerran parissa kuussa, nekin omasta toimestani. En jaksa enään olla se roikkuja, mutta ei mulla oo valinnanvaraa. Kaverit on tietenkin mulle tärkeitä, mutta fn tunne enää kunnon yhteyttä. Muutama on sinänsä ihan erilaisia kun minä, meillä ei ole ollenkaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Muutama taas on aika samanlaisia mun kanssa, mutta yhden kanssa fn juurikaan pidä yhteyttä (paitsi tietenkin omasta toimestani) ja toinen on ainoa, joka jaksaa edes joskus kommentoida ryhmäkeskustelussa viestejäni. Muut vaan lukee ja jättää vastaamatta.

Tää viesti on niin sekava, mutta tuntuu vaan niin pahalta kun muut viettää nuoruutensa parasta aikaa kavereiden kanssa ja tekee kaikkea kivaa.

En osaa edes hankkia ystäviä. Ennen oli niin helppoa. Saattoi tutustua jonkun kanssa vaikka koulussa tai kahmaloida kasapäin kavereita netistä. En vaan enään osaa ja kehtaa yrittää tutustua kehenkään. Tuntuu vaan että kaikilla on jo oma ryhmänsä ja oon vaan taakka jos yritän ottaa kontaktia. Pelkään, että nolaan itseni. Pelkään myös, että tutustun johonkuhun jonka kanssa on paha olla ja jonka kaveri en haluakaan olla. Tämä varmaan johtuu siitä, kun on viime vuosina tullut tutustuttua useampaan ihmiseen, jotka paljastuivatkin aika pahaksi seuraksi ja kunnon hirviöiksi.

Onko ketään hengenheimolaista? Onko ketään, joka olisi tuntenut samoin, mutta löytänyt omanlaista seuraa? Jos kyllä, niin vinkkejä?