Aurora_4.2.2016 22:13
1/7
Yks mun kaveri (pitkä)

Kaverini on hyvin yksinkertainen ihminen, enkä tarkota tolla että se ois mitenkään vajaa-älyinen, vaan ihan normaali se on. Sillätavalla yksinkertanen, kun sillä ei oo muuta elämää työnsä ja television ääressä istuskellen. Tutustuin siihen viimekesänä. Huomasin jo silloinkin, sen luonteen. Se rehentelee kokoajan sillä miten se tekee paljon raskasta hommaa, ja halveksii työttömiä. Minä olen ehkä yksi niistä harvoista ihmisistä, joista pitää ja vieläpä työtön itsekin.

Hänkään ei ole niin kunnollinen ihminen, mitä puheillansa antaa ymmärtää. Useat tuttuni vihaavat häntä ja onhan muutenkin vihattu tapaus. Minulle kerrotaan usein kuinka ei kannattaisi olla yhteydessä kyseiseen henkilöön ja että hän valehtelee paljon itselleen. Se on kyllä ihan totta. Yritän silti ymmärtää häntäkin.

Hänen kämppä on kirjaimellisesti kuten kaatopaikka. Aina kun olen ollut kyläilemässä, niin joka kerta on vannonut siivoavansa ensi viikonloppuna. Siitä on kulunut jo tosi useaa viikkoa, ellei jopa kuukausia. Ja uudestaan hän hokee sitä samaa. Mutta se menee aina vain yhä huonompaan suuntaan. Olen jopa yrittänyt tarjota apua, mutta se ei ole kelvannut.

Kävin tänääkin kylässä. Kysyin siitä miksi hän ei ollut tälläkään kertaa siivonnut, vaikka vannoi viime viikolla tekevänsä sen aivan satavarmasti. Se pisti vastaan ja väitti sanoneenkin että tekee ehkä jos sillon huvittaa. Mä muistan taas ihan tasan tarkkaan sen, mitä hän sanoi silloin, mutta väitteli vain vastaan. Ehdotin myös, ettei sen ole pakko olla juuri viikonloppuna. Vaikka takana olisi raskas työpäivä, niin voi aloittaa ensin pienistä jutuista kerrallaan. Kuulemma se kaikki pitää tehdä heti kerrallaan. Kerroin, että pysyäkseen onnellisena kannattaa aina vain tehdä jotakin, edes pientä asiaa. Sillä ei ole merkitystä mitä tekee, kunhan ei vain lojuile telkkaria katsellen. [TOKII SAA VÄLILLÄ VAIN OLLA KUNHAN EI SUURINTA OSAA AJASTANSA]

Vastaukseksi sain taas, että '[Nääh, emmä jaksa miettii tollasii juttuja'].
Se alkoi taas selittämään niitä omia juttujaan, mitkä on jo niin läpikäytyjä asioita. Sillä ei vaikuta olevan hirveästi sisältöä elämssään, varmaan juuri ton asenteensa takia. Sen puheenaiheet on melkein pelkästään työhänsä liittyvää. Mikä ei taas jaksa kiinnostaa minua, mutta kuuntelen silti. Puheenvuorosta on turha haaveilla. Paitsi jos sillä itsellään on hiljanen momentti, niin silloin voi yrittää keskustella jotain omaansa. Yleensä se keskeyttää puheenvuoron. Mulla tuli joku juttu mieleen niin senkin se taas keskeytti. Kuuntelin pari sen juttua ja odotin että tulee muutaman sekunnin hiljasuus ja kokeilin uudestaan. Niin taas se puhu päälle. Siinä vaihees joutuin huutamaan sille että ['KUUNTELE NY KUUNTELE KUUNTELE'). Tuostakin olen monesti sanonut mutta ei ota opikseen.

Tänään sain luvan siivota. Halusin kertoa siinä samalla omasta kokemuksestani. Se että olin melkein samanlaisessa tilanteessa. Masennuin jo todella nuorena ja se näkyi minusta ihan selkeästi. Ensimmäinen asuntoni oli lähes yhtä pahasti sotkuinen, kuin hänenkin omansa nyt. Myös nykyinen kämppäni oli ennen todella sotkuinen, mutta vähemmän kuin edellinen. Muistan erittäin hyvin sen kun eräs tuttuni oli sanonut sellaisen lauseen, joka meni jotenkin näin ['Kodin kunto kertoo ihmisen mielestä.] Se pisti todella ajattelemaan. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asian eteen. Siivosin kotini huolellisesti puhaaksi ja huomasin jo suuren eron heti. Olen siitä lähtien pitänyt huolta, ettei vaan niin pääsisi enää käymään enää. Nykyään voin huomattavasti paremmin. Eli siinä puheessa oli ihan oikeastikkin jotain perää.

Kaveri valitti, ettei jaksa keskustella filosofisista asioista yhtään. Yritin sitten vaihtaa puheenaihetta, mistä hänkin suostuisi keskutelemaan, kysyin mistä asioista hän tykkää keskustella kuin työstä. Ei häntä vaikuta kiinnostavan mikään. Halusin saada hänet innostumaan jostain uudestaan ja kysyin taas, onko hänellä mitään mielenkiinnonkohdetta, ja taas sama juttu.

Jonkin pikkujutun yhteydessä ehdotin jotain pientä(vaan kun muistaisin enää mikä!) Kerroin että uusia asioista kannattaa yrittää kokeilla, ja ne voi niinkin yksinkertaisia asioita. Elämällä ei ole merkitystä, jos tekee päivittäin kaiken aina samallalatavalla. Sehän vain toistaisi itseään.

Keskustelun pointti? Halusin vain avautua tästä kaveristani mielellään anosti, ennemmin kuin jollekkin tutulle. Haluaisin tietää, miten saisin autettua häntä ja hänet pitäisi saada oppimaan elämään sosiaalisten normien mukaisesti niin ettei puhuisi toisten päälle ja kuuntelee muita. Hyväksymään itsensä ja muut. Ja toki muut käyttäjät voi tulla kertoon omista kokemuksistaan.