Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

roomassa10.3.2018 6:19
1/14
Voisko kaveruus vielä toimia?

Kaipailisin vähän ulkopuolisen mielipidettä omaan tilanteeseeni. Voisikohan kaveruus vielä toimia tämän jätkän kanssa?

Tutustuttiin viime syksynä, kun aluksi koulussa oltiin jonkin verran tekemisissä, ja sitten somen kautta alettiin juttelemaan enemmän. Mä alunperin ihastuin häneen jo kliseisesti melkeinpä ensisilmäyksellä, ja hänenkin puoleltaan alusta asti (ennen tota meidän somessa jutteluakin) vaikutti olevan muutakin kuin täysin kaverillista kiinnostusta ilmassa. Käytiin kerran sit kahdestaan kahvillakin, ja tarkotus oli nähdä uudelleen. Tunteista ei kuitenkaan puhuttu tai niitä osoitettu tuolloin ollenkaan. Juttu ei tuntunut oikeen etenevän, ilmeisesti molempien ujouden/kokemattomuuden takia, mikä rupes mua sit vähitellen turhauttaa. Tajusin, et jotain on tehtävä, ja viikkojen kuluttua paljastin vaan suoraan tunteeni, että se epätietosuus loppuisi. Vastaukseksi sain, että hänkin oli ollut muhun ihastunut, mutta koska tilanne ei ollut edennyt, olivat hänen tunteensa muka hiipuneet, ja oli alkanut seurustelemaan toisen kanssa.

Menin tosi rikki, nyt tosta on kulunut suunnilleen 3kk (tapahtui joulukuun alussa), ja oon vasta ihan hetki sitten alkanut kokea päässeeni kunnolla tän jätkän yli, sillon kaikki vaan vaikutti niin täydelliseltä. Tiedän, että joku vois aatella jätkän kohdelleen mua suoraan sanoen aika p*skastikin, mutta itse en kuitenkaan vihainen oo osannut olla. Minkäs sille
mahtoi, ettei kummatkaan uskallettu/osattu tunteitamme osoittaa ajoissa :/

Meidän "juttu" siis loppu ihan hyvissä väleissä, ei riitaannuttu mitenkään ja päätettiin "jatkaa kavereina". No, pari viikkoa suju niin, että autettiin toisiamme läksyissä kuten siihenkin asti oltiin tehty, mutta muuten ei oikeestaan paljoakaan enää juteltu. Sit musta
itestä ainakin alko toikin tuntumaan pahalta, ja tajusin et parempi olla pitämättä hetkeen yhteyttä, et saan tunteeni katoamaan. Tota me ei siis mitenkään sovittu, vaan kävi vaan niin ettei kumpikaan oo ottanut toiseen yhteyttä tammikuun lopun jälkeen. Joskus satunnaisesti ollaan vaan koulun käytävillä moikkailtu.

Nyt sitten, kun oon noista romanttisista tunteistani alkanut oikeesti pääsemään eroon, oon miettinyt, et voisikohan meidän välillä vielä toimia ihan kunnollinen kaveruus. Opiskellaan samassa koulussa, mutta yhteisiä kavereita meillä ei ole, joten kaveruus nyt ainakin aluksi tulis olemaan ihan pelkästään meidän kahden välistä, kun esim. porukalla hengailu ei onnistu. Mulla itsellä ei myöskään oo aiemmin poikia ollut kunnolla kaverina, joten tää ois mulle silläkin tapaa uusi tilanne. Vaikkei meistä paria tullut, oli hän kuitenkin sen verran mukava tyyppi ja meidän oli helppoo jutella/olla yhdessä, et kaipaisin ihan kaveruutta hänen kanssaan. Lisäksi oon muutenkin vähän yksinäinen, joten yksi kaveri lisää ei todellakaan olisi mulle pahitteeksi. Tiedän, ettei kaveruus sormia napsauttamalla synny, vaan siihen tarvitaan molempien osapuolien panosta, enkä kyllä edes toistaseksi tiedä, et onko tää poika miten kiinnostunut kaveeraamaan mun kanssa. Mietin siis, että kannattaiskohan mun jossain vaiheessa mennä ns. kepillä kokeilemaan jäätä, joskoet kaveruus vielä onnistuisi, vai seuraiskohan siitä vaan joku katastrofi...

Mutta joo, kaipailisin vähän ulkopuolisen näkökulmaa tähän. Joku sellainen, jolla on
kokemusta kaveruudesta exän, ex-säädön tms kanssa, tai joku, jolla poikia kunnollisina
kavereina on. Tai oikeestaan kuka vaan, kenellä tuntuis tähän jotain sanottavaa olevan!