fluffypuppy27.4.2017 13:23
1/1
välit poikki

tutustuin noin vajaa vuosi sitten afganistanilaiseen poikaan. aluksi olimme ihan vain kavereita, mutta pian välillemme kehittyi jotain astetta vakavempaa.
meillä meni tosi hyvin, ainakin ensimmäiset pari kuukautta. jostain syystä huomasin, että tunteeni häntä kohtaan eivät ollutkaan enää samanlaisia. viihdyin tosi hyvin hänen seurassaan, mutta en enää osannut kuvitella meille yhteistä tulevaisuutta. puhuin näistä tunteistani kämppikseni kanssa, joka siis myös oli tämän pojan ystävä. hän vakuutti minulle, että totuuden kertominen on paras vaihtoehto. olin itsekin samaa mieltä, mutta koska tiesin poikaystäväni olevan herkkä, en voinut vain sanoa hänelle sitä päin naamaa. sen sijaan viivästytin asiaa useammalla viikolla.
hän sai kuitenkin itse jotain kautta asian selville ja kysyi mitä peliä olen pelannut hänen kanssaan. kerroin että oikeasti välitän hänestä, mutta kokisin parempana että olisimme vain ystäviä.
toki asian sulattelussa meni aikansa, mutta nopeasti se myös unohtui ja meistä tuli erittäin hyviä ystäviä. vietimme paljon aikaa yhdessä ja olimme lähes kokoajan yhteyksissä toisiimme somessa.
tätä onnellista eloa ja ystävyyttä jatkui muutaman kuukauden ajan, mutta sitten tuli se hirvittävä päivä, kun kaikki muuttui..
minulle oli varattu terapia-aika klo 14:30 mutta koulultamme lähtee niin harvaan busseja että tiesin olevani perillä jo pari tuntia etuajassa. laitoin hänelle aamulla viestiä ja kysyin olisiko aikaa hengailla pari tuntia koulun jälkeen. hän totesi että ei jaksa keskustaan ja mielestäni se oli ihan ok enkä siitä mieltäni pahoittanut.
koulun jälkeen kävelin kotiin syömään välipalaa, sitten huomasin saaneni viestin, jossa tämä kaveri kertoi olevansa menossa keskustaan. siinä vaiheessa pahoitin mieleni ja suutuin hieman, sillä koin tilanteen näin, että tapaamistani on vain yritetty vältellä.
kysyin ihan suoraan että eikö enää sitten olla kavereita. tyyppi vastasi, että ei oo pakko jos en halua ja heti perään oli laittanut estot päälle.
luulen siis että tässä vaiheessa hän oli ymmärtänyt kysymykseni "etkö enää halua olla että ollaan kavereita?" lauseena "en halua että ollaan enää kavereita"
menin käymään keskustassa omilla asioilla ja huomasin hänet yksin istumassa, menin juttelemaan sen enempää ajattelematta. hän vaikutti koko keskustelun ajan välttelevältä ja poissaolevalta, eikä ollut millään valmis kuuntelemaan anteeksipyyntöjäni.
kämppikseni oli pahoillaan tilanteesta ja halusi saada meidän välit selviksi. he puhuivat puhelimessa jonkin aikaa ja itse olin kuuntelemassa koko ajan.
kävi ilmi, että hänellä olikin keskustassa asioita hoidettavana kelalla. olin siis itsekin ymmärtänyt asioita väärin.
puhelun aikana selvisi myös että ystäväni ei vihaa minua ja tykkää minusta kyllä oikeasti, mutta ei kuitenkaan suostunut puhumaan minun kanssa eikä halua enää olla yhteyksissä. tämä kaikki siis tapahtui eilispäivän aikana ja vieläkin ajattelen asiaa kokoajan ja välillä itkenkin pahaa oloa pois.
kämppikseni on edelleen valmis selvittämään meidän välejä, mutta pelkään aiheuttavani heillekkin välirikon. lisäksi hän on tehnyt harvinaisen selväksi, että meidän ystävyytemme on nyt ohi.

onko teillä ollut vastaavanlaisia tilanteita elämän aikana ja miten olette sitten päässeet niistä yli? tuntuu itsestä ihan helvetin pahalta ja tartteisin kipeästi apua :(