Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

FEICHANGHAO7.7.2017 18:04
1/12
valehteleva ex-kaveri, otanko yhteyttä?

Mulla tosiaan oli useamman vuoden ajan aika läheinen miespuolinen ystävä, ja yhdessä vaiheessa olimme lähestulkoon parhaita kavereita. Jaoimme kaikki suhdeongelmat ynnä muut toistemme kanssa ja tukeuduimme toistemme neuvoihin, kunnes sitten mulle tuli ero silloisesta poikaystävästäni.

Hän tunsi tän poikaystäväni, ja itse asiassa hänen ansiostaan olimme tutustuneetkin. Kerroin hänelle aika alusta pitäen mikä on homman nimi; jätkä oli pettänyt, valehdellut ja muutenkin laiminlyönyt koko suhteen loppuvaiheet. Eron aikaan haukkui mut ihan pystyyn ongelmistani ja elämästäni, ja sitten läksi baariin ja vaihtamaan naisia kuin sukkia. Mä masennuin tästä erosta todella pahasti, ja ainoa mikä edes jotenkin auttoi oli ystävien tuki. Niin myös tämän kyseisen miespuolisen ystävän.
Hän oli aika suojelevaista sorttia ja tuntenut mut pitempään kun tämän eksäni, ja uskoi kyllä kaiken mitä kerroin. Oli kuullessaan järkyttynyt ja pahoillaan ettei ollut tajunnut millaiseen kusipäähän oli mut tutustuttanut. Selitti myös ettei koskaan voisi enää katsoa jätkää silmiin joka teki mulle noin. Pisti siis välit poikki häneen.

Noh, puolisen vuotta uskoin tätä kaveria ja hänen pettämätöntä tukeaan, kunnes sitten sain paskamaisella tavalla tietää että oli kaveerannut tän mun eksän kanssa lähes koko sen ajan kun olimme olleet eronneena. Koko sen vitun ajan kun hän oli mulle selittänyt kuinka ei voi käsittää miten noin paskamainen jätkä ansaitsis enää yhtään ketään elämäänsä.
Totesin kaverille että tiedän mitä on tullut tehtyä, ja vastauksena sain haukkumista ja paskan puhumista selän takana. "Miks mua kiinnostais mitä FEICHANGHAO ajattelee", "onks se mun ongelma jos sei vaan pääse x:stä yli" jne.

Tässä vaiheessa katkaisin välit kokonaan ja ilmoitin hänelle että tää vuosien kestänyt ystävyys oli sitten tässä. Tässä vaiheessa jätkää ei kiinnostanut pätkääkään, mutta muutaman kuukauden päästä tuli anelemaan mua takaisin. "Tiiän ettet voi varmaan antaa mulle anteeksi, mutta mulla on ikävä meidän ystävyyttä, tekisin mitä vaan että saisin sen korjattua" jne.
En taipunut tähän, koska mulle luottamus on ystävyydessä tärkeintä, ja jätkä oli rikkonut sen aika paskamaisella tavalla. Mulle ois ollut suhteellisen ok jos jätkä olisi saman tien erosta sanonut että paska juttu, mutta yrittää pysyä väleissä kummankin kanssa erikseen. Mutta ei, piti valehdella.

Nyt tästä hänen yhteydenotostaan on varmaan nelisen kuukautta, ja oon itse ajoittain alkanut kaipaamaan meidän entistä ystävyyttä. Kerran kännipäissäni olin jo ehtinyt lisäämään hänet snapchatissa jotta voisin kertoa tästä, mutta ehdin poistaa sen aamulla ennen kun hän oli huomannut/hyväksynyt mua.

Nyt on taas hiljaiseloa, ja todellakin heilun kahden vaiheilla että pitäiskö käydä edes kuulumiset kyselemässä vaiko ei. En tiedä voinko ikinä luottaa häneen edes perustasolla - niin kauan siihen anteeksipyyntöönkin meni, enkä koe että "anteeksi"kaan riittää tässä tapauksessa. Miten voisin enää ikinä kertoa mitään elämästäni hänelle kuin ennen? En tiedä oonko kamalan katkera, olen jo periaatteessa antanut tämän teon anteeksi, mutta en voi unohtaa sitä koskaan.

Mitä mun pitäisi tehdä? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Ikävä on ajoittain todella suuri, mutta epäilykset tyypin luotettavuudesta ajoittain sitäkin suuremmat.