Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

evenä6.8.2017 11:48
1/3
"Vaativat" vanhemmat, enkä asu edes kotona

Otsikko 5/5 mutta halusin vaan päästä jo aiheeseen. Onko kenellekään tuttua tällainen ja miten suhtaudutte asiaan?

Olen yli kaksikymppinen enkä ole asunut vanhempien luona viiteen vuoteen. Asun tällä hetkellä kuitenkin samassa kaupungissa ja minulla on nuorempi sisarus, joka asuu vielä kotona. Vanhemmista toinen (ja tämä "vaativampi") käy töissä, eli jotain kodinulkopuolista elämää on. :D

Vanhemmilla on tapana soittaa mulle vähintään joka toinen päivä ja jos ei olla yhteen tai JOPA kahteen päivään puhuttu, saan kuulla siitä kuinka he on odottaneet kuulevansa musta. Kerran viikossa ollaan suunnilleen käyty poikaystävän kanssa mun porukoilla ja sillon ne ihmettelee jos ollaan vaan pari tuntia. Viime vkl oltiin kuus tuntia. Ja toki jos joku vkl ei ehditä siellä käymään, on se ihmetyksen aihe. "Kyllä me teitä odotettiin käymään koko viime vkl!", vaikka mitään ei olis sovittuna.

Tuntuu että joutuu keksimään kaikkia ihme tekosyitä tai lähinnä perustelemaan kantansa, jos ei joskus tiettynä hetkenä halua mennä käymään siellä/halua heitä meille/halua lähteä yhdessä idylliselle perhelenkille.

Siis joo, rakastan perhettäni ja valitan ehkä turhasta asiasta, mutta haluaisin olla välillä ihan rauhassa tuntematta siitä huonoa omatuntoa. Enkä haluaisi että joudun perustelemaan, miksi haluan nyt olla ihan vaan oman perheen kesken omassa kotonani. Arkisin sentään ymmärtävät yleensä, että on kiireitä, mutta vkl ei. Vaikka olisin kavereiden kanssa / harrastuksissa / missätahansa eli mulla olis syy olla käymättä heillä la tai su, on sekin ihmetyksen aihe.

Välillä jos sanon etten jaksa tulla, ne ilmestyy meidän ovelle. Vituttaa ku ei voi ees kotonaan olla kalsarit jalassa ku tiedä ikinä millon ovikello soi. Onneks alaovi on lukossa. :D

Nykyään kun jompi kumpi vanhemmista soittaa, huokaisen jo valmiiksi syvään kun jatkuvasti kannan tästä stressiä. En haluaisi tuottaa pettymystä kieltäytymällä taas yhdestä päiväretkestä, mutta kun haluaisin että ymmärtävät mulla olevan myös muuta elämää.

(Poikaystävän vanhemmilla käydään kun huvittaa, heidän suunnaltaan ei ole tällaista vaatimalla vaatimista. Joskus joka toinen vkl, joskus kerran kuussa. Eikä heidän kanssaan siitä tarvitse ottaa paineita.)

Kohtalotoverit, kertokaa miten tähän oppii suhtautumaan paremmin? En halua sanoa suoraan, koska tiedän heidän loukkaantuvan.