Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Unipeitto1.5.2017 14:31
1/16
Tuntuuko sinusta välillä, että tukehdut yksinäisyyteen?

Suurimman osan kaikki on hyvin. Elämä rullaa ja tuntuu onnelliselta. Tykkään olla paljon yksin, mutta joskus koittaa näitä hetkiä, kun tuntuu ettei ole elämässään mihinkään tyytyväinen.

Välillä tuntuu niin tyhjältä, tuntuu että kaikki muut menevät eteenpäin, haluavat perustaa perheen tms. Ite haluaisi vieläkin olla se tyttö, joka käy peruskoulua ja hengailla kavereiden kanssa.
Nykyään vaan tuntuu, että aina on se toinen vaihtoehto. Ennen oli paljonkin kavereita kenen kanssa olla, sovittiin tapaamisia puolin ja toisin, mutta sitten he löysivät miehen. Nyt kaikki menee kaveruuden edelle ja saa itse kokea olevansa merkitön, jonka voi vaan lakaista sivuun ja keskittyä uuteen elämään.
En mä halua olla se, joka aina ehdottelee tapaamisia ja saa kuulla vastaukseksi, että silloin on jo jotain muuta eikä pysty.

Haluaisin sellaisen ystävän, jonka oikeasti haluan nähdä enkä vain paikata ajoittaista yksinäisyyden tunnetta. Ja joka haluaisi nähdä minua, näkisi tapaamisemme eteen vaivaa ja ajatusta. Mutta tätäkö tää aikuistuminen on, että se oma kumppani on se ykkönen ja kaverit tulee sitten? Kavereita nähdään silloin kun keretään ja jaksetaan, oman kumppanin jälkeen, jos jää aikaa. Pitäisi varmaan hyväksyä vaan tämä asia, niin olisi helpompaa. Ja varmaan odotella sitä omaa elämänrakkauttaan?

Mä en edes halua seurustella, haluaisin vain läheisen ystävän kenen kanssa jakaa kaikki. Kenelle haluaisi ekana kertoa kaiken elämästään. Ja se tässä eniten sattuu, että mä vihdoinkin luulin että löysin hänet. Mutta vuoden jälkeen hänkin alkoi taas seurustella ja mikä onkaan lopputulos.