Ihmissuhteet
FEICHANGHAO28.3.2018 8:43
1/5
te jotka ootte joskus rakastuneet, auttakaa

Oon seurustellut vakavammin kolme kertaa elämäni aikana. Jokainen näistä on päättynyt eroon, kaksi näistä kivuliaasti, yksi vain haikein tunnelmin.
Jokaisessa heistä on ollut jotain "siedettävää" - tavallaan olen tyytynyt vähempään, kun olen ottanut tyypin joka ei kohtele minua aivan niin kuin muiden tyttöjen poikaystävät kohtelivat heitä. Tai sitten valitsin ihmisen, joka ei juurikaan jaksanut panostaa parisuhteeseen vaan piti minua itsestäänselvänä ajan kuluessa. Ajattelin ja luulin, että tällästä tän kuuluu olla, ja oikeastaan vasta erojen jälkeen tajusin sen miten onneton olin ollut.
Olen kyllä ollut jokaisessa näissä suhteissa ajoittain todella onnellinen, mutta olen myös ollut hyvin surullinen ja ajoittain lähes tunnekuollut. En oikeastaan tiedä olenko koskaan ollut aivan täysin rakastunut. Kyllä mä olen tuntenut näihin ihmisiin kiintymystä, mutta en tiedä onko se ollut _rakkautta_.

Mun viime erosta on nyt kolme-neljä kuukautta, mikä on suhteellisen vähän. Mulla ei ollut aikeissa hankkiutua uuteen suhteeseen pitkään aikaan, mutta oon jutellut ihmisille suht kasuaalisti ja muutaman tavannutkin ihan viattomissa merkeissä. Tapasin kuitenkin tässä vähän aikaa sitten yhden miehen, jonka oon tavannut tässä parikin kertaa, ja oon täysin hämmentynyt.

Mulla on alusta asti ollut hänen seurassaan sellanen olo kuin oisin pikkulapsi karkkikaupassa. En pysty edes vilkaisemaan häntä hymyilemättä kuin idiootti, tunnen ihan jäätävää intohimoa tätä ihmistä kohtaan. Hän kohtelee mua aivan helvetin hyvin, muttei vaadi multa takaisin yhtikäs mitään. Tai no, veikkaisin että hän kohtelee mua nimenomaan sillä tavalla miten ihmisen pitäisi ihmistä kohdella. En vaan ole kokenut sellaista aiemmissa suhteissani sataprosenttisesti.
Tää ihminen ei ehkä edusta kaikkia ihanteitani, mutta mä en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan tällaisia tunteita. Keskittyminen työnteossa herpaantuu tämän tästä kun tunnen perhosia vatsassa kun ajattelen häntä.
En ole yksinäinen, joten tiedän ettei tää ole vaan sitä että kaipaan jonkun vierelleni. Ennen hänen tapaamistaan en olisi voinut kuvitellakaan päästäväni irti sinkkuudesta vähään aikaan.

Kertokaa te, jotka ootte joskus olleet oikeasti rakastuneita/ihastuneita, tuntuuko se tältä? Pitäisikö mun näiden fiilisten nojalla oikeesti yrittää josko tästä tulisi jotakin, vaikka olinkin aiemmin niin mielelläni sinkku?