hypoteesi27.2.2018 21:53
1/2
Seurustelu seiskaluokalla

Oon tässä vähän miettinyt...

Mun koulussa yhdelle seiskaluokkalaiselle rinnakkaisluokkalaiselleni parille yksi opettaja oli koko luokan kuullen sanonut, etteivät he saisi vielä tässä iässä seurustella. Perusteluina oli ollut, että he olivat "vastuuttomia, kokemattomia ja vasta lapsia." Kaikki edellämainituista asioista saattoi olla totta, mutta miten helvetissä sitä kokemusta sitten seurusteluun saa, jos ei seurustelemalla? Varmaan pitäisi lukea joku hemmetin ohjekirja ja poikaystävän koulutus -opas, ennenkuin saa oikeasti luvan olla ihastunut kehenkään.

Toisaalta myöskin mun omasta mielestä seiskaluokalla seurustelu ei oo todellakaan välttämätöntä (ei edes koko yläasteen aikana, tai lukion tai amiksen tai koko elämän) mutta jos kumpikin osapuoli sitä haluaa ja aidosti pitää toisistaan, niin miksi ei? Jotenkin monet aikuiset ja omatkin vanhempani suhtautuvat todella epäileväisesti esim. seiskaluokalla seurusteluun. Ymmärrän kyllä että tässä iässä se on vähän turhaa ja sellaista säätöä vain, mutta sitten samaan aikaan turhauttaa, että jos on itse ihastunut johonkuhun, tuntuu ettei kukaan sitä ota tosissaan. Tai se ei edes haittaa, ettei kukaan ota sitä tosissaan. Mutta se haittaa, että sitten täytyy puuttua toisen seurusteluun tai vähätellä sitä.

Ja nythän sitä tietysti ollaan sellaisen jännän äärellä, että olen itsekin ihastunut yhteen luokkalaiseeeni poikaan. Hän kertoi muutama päivä sitten olevansa myös ihastunut minuun ja sitten tietysti myönsin "tuntevani samoin". Ei se siis tarkoita että vielä seurustelisimme, mutta jos se siksi kehkeytyisi, niin mietinpä vain, kuinka omat vanhempani tuskin ottaisivat sitä tosissaan tai muutenkaan kovin hyvin. En edes ihmettelisi, jos he jollaintapaa "kieltäisivät" sen tai sanovan sen olevan epähyväksyttävää.

En tiedä ymmärsikö kukaan mitä yritin selittää, mutta halusinpahan nyt vaan kirjoitella omia ajatuksiani tänne :P