B_Boss22.7.2017 22:23
1/127
Ruman naisen elämää

Miltä tuntuu olla ruma nainen? Tämä rumuuden kokemus on kokemus vain joltain päivältä, joskus ei ole yhtä ruma olo.

Asia josta feministit vaikenevat, on ruman naisen asema. Onneksi on olemassa miesasiamiehiä, jotka huomioivat myös naisten ongelmia samaan aikaan kun feministit nauravat syrjäytyneen näköisille ihmisille.

Miksi väitetään, että kaikki on kauniita, kun niin ei selvästikään ole? Vaikka joku nainen kuinka sanoisi minua kauniiksi, nätiksi tai persoonallisen näköiseksi, ei se takaa menestystä miesmarkkinoilla. Vaikka olen ruma, minua ei silti kiinnosta rumat tai vain tavalliset miehet. Se on ongelma.

Minä olen se, joka saa kuljeskella kaupoissa ympäriinsä ilman, että kukaan naismyyjistäkään tulee tarjoamaan apua. Minä olen se, joka toisen naisen kävellessä vieressä on se johon kukaan mies ei vilkaise. Olen suurimman osan ajasta miehille kuin ilmaa. Minä olen kuin tavallinen mies johon ei kukaan nainen katso.

Jouduin lopettamaan salilla käymisen, koska muita naisia siellä katseltiin paljon, vaan ei minua. Itsetuntoni ei kestänyt sitä, että kaikille muille naisille tultiin juttelemaan, mutta minulle ei. Seurailin tätä vierestä pari vuotta, kunnes mitta tuli täyteen. Kerran eräs mies jopa tuli juttelemaan. Eräs kaverini oli sitä mieltä, että mies tuli varmaan juttelemaan kaverini takia, ei minun.

Suurin osa sanoisi, että minun pitäisi parantaa itsetuntoa. Ja varmasti näin onkin. Itsetuntoni perustuu suurimmaksi osaksi ulkonäköön tai enemmänkin sen puutteeseen. En ole koskaan saanut huomiota joka on muille naisille arkipäiväistä ja heidän mielestä jopa ärsyttävää. Jos itse saan edes kerran jonkun häirinnäksi luettavan kommentin, se tuntuu hyvältä. Muille naisille miesten idioottimaiset kommentit ovat rasite.

Kun huomiota ei saa minkäänlaista, ei positiivista sen paremmin kuin negatiivistakaan, niin tuntuu vähän siltä kuin minua ei olisi olemassa. Olen vähän kuin narsisti, mutta voiko narsisti olla jos ei koskaan saa huomiota?

Olen ollut Tinderissäkin. Olin siellä aika pitkään. Siellä miehiltä sai huomiota, mutta kaikkien mielenkiinto lopahti. Jos olisin ollut kauniimpi, olisi miehet varmasti jaksaneet paremmin ymmärtää minua. Sanoin yhdelle toiselle kaverilleni, että en halua itse olla liian aloitteellinen miehille, koska haluan, että ulkonäköni vetoaisi sen verran että mies kiinnostuisi. Kaveri vastasi siihen että "ei millään pahalla mutta sinä olet vain tavallisen näköinen, et parempi kuin muutkaan naiset. Panosta persoonaasi, koska ei kukaan mies sinusta voi ulkonäön perusteella kiinnostua".

Kävin juttelemassa myös terapeutille itsetunto-ongelmistani rumuuteen liittyen. Tai oikeastaan siihen, että mieheni oli pettänyt minua ja sanonut toista naista maailman kauneimmaksi, kun minua hän ei taas koskaan kehunut. Terapeutti sanoi, että "ei miehesi sinuun ulkonäön takia ainakaan ihastunut". En muistaakseni tuon jälkeen enää käynyt kyseisellä terapeutilla, koska itsetunnolleni oli liian iso kolaus tuo, että mies ei olisi alun perinkään pitänyt ulkonäöstäni.

En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä? Pitääkö yrittää vielä epätoivoisesti jotenkin parantaa ulkonäköä? Vai tunnustaa tosiasiat, eli lakata yrittämästä ja tiedostaa, että en koskaan tule löytämään miestä jolle olisin se ykkösvaihtoehto?