madhatter18.10.2016 13:56
1/7
"Poikaystävän" tmv käyttäytyminen inhottavaa vai onko mulla päässä vikaa?

Haluan avautua ja mahdollisesti saada vertaistukea, ihan mitä vaan, pakko vaan purkaa tää jonnekin. Ja pahoittelut pitkästä tekstistä

Oon siis vuoden tuntenut yhden miehen jonka kanssa oon myös siis sen vuoden tapaillu/seurustellu. Viime kesänä erottiin, kun tuli vaikeuksia. Minä olisin halunnut selvittää ne yhdessä, mutta mies ei kuunnellut sanaakaan mitä mulla oli sanottavana, haukkui mua kaikilla mahdollisilla haukkumasanoilla, kuten huora, idiootti, jne.

Kesä oltiin siis erossa, juteltiin kyllä lähes joka päivä lukuunottamatta joitakin muutaman päivän-kahden viikon taukoja jolloin ei vaihdettu sanaakaan. Syyskuussa taas päädyttiin takaisin yhteen, tosin ei virallisesti seurusteltu, mutta käyttäydyttiin kun joku pariskunta ja säännöt tehtiin selväksi (esim ei saa tapailla muita).

Muutama viikko meni ja nähtiin tosi vähän ainakin omasta mielestäni, 1 tai 2 kertaa viikossa. Ennen sitä meidän kesän eroa nähtiin 3-7 kertaa viikossa. Kysyin sit mieheltä ihan ystävälliseen sävyyn, että nähdäänkö me hänen mielestään tarpeeksi. Vastaukseksi sain saman tien itsepuolusteluja, kuinka hän on niin kamalan kiireinen ja hänen täytyy jossain välissä nukkuakin jne. Ymmärrän, jos ei ole aikaa, mutta tarvitsiko tästäkin nyt riita saada aikaan? Ja sitä en ymmärrä, että jos toista muka rakastaa kovasti ja välittää paljon ja mitä vielä, niin eikö muka sillon ole halukas tekemään aavistuksen verran enemmän aikaa aina silloin tällöin? Varsinkin, kun hän ei ole yhtä kiireinen kun väittää olevan (hengailee paljon kavereidensa kanssa, korjailee pyöräänsä ja muuta mistä helposti vois välillä vähän nipistää tunteja).

Lopetettiin toi meidän tapailu sit tohon ja hän totesi mulle, et mun pitäis etsiä joku, jolla on mulle enemmän aikaa ja joka muutenki täyttää mun vaatimukset paremmin. Mulla ei siis ole mitenkään erikoisempia vaatimuksia ja toi aika-hommakin ois voitu ratkasta sillä että vaikka kerran tai pari nähtäis enemmän kuukaudessa.

Mies laittoi mulle jo seuraavana päivänä viestiä, että mitä mulle kuuluu. Juteltiin sitten seuraavat pari viikkoa melko kaverilliseen sävyyn. Itseäni harmitti meidän ero, mutta pääsin aika nopeasti yli surusta, koska olin käynyt kaiken läpi tuhat kertaa pahemmin jo aikaisemmin kesällä. Tällä kertaa vaan ajattelin, että hyvä, jos tää nyt oikeasti loppuu tohon, koska en jaksa tuota riitelyä ja turhasta suuttumista ja kaikkea muuta paskaa enää.

Mutta sitten parin viikon päästä erosta mies laittoi mulle viestiä kuinka hänellä on ikävä ja kaduttaa ja muuta tollasta. Hän tuli käymään ja päädyttiin sänkyyn. Nähtiinkin sitten jo heti seuraavana päivänä ja käytiin illallisella ja taas päädyttiin sänkyyn. Eikä keskusteltu ollenkaan meidän ongelmista. Mies vaikutti tosi ihanalta, laittoi mulle tosi rakastavia ja ihania viestejä, otti mut hyvin huomioon ja muuta kaikkea kivaa.

Nyt sitten toissapäivänä kun tekstailtiin, hän oli ensin tosi ihana ja jutteli mulle niin kuin normaalisti juttelee, eli kysyy paljon ja kertoilee päivästään, laittaa hymiöitä ja muuta kaikkea. Kunnes yhtäkkiä sillon toissapäivänä hän alkoi vastaamaan viesteihini lyhyimmällä mahdollisella tavalla, ilman yhtäkään hymiötä, ei kysynyt mitään takaisin, ei laittanut keskustelun aloituksia. Oli siis tosi kankea tai semmonen. Eilen aamulla kuitenkin oli taas tosi ihana ja normaali, joten ajattelin, että kaikki on hyvin. Kunnes sama juttu toistuu: yhtäkkiä jätti hymiöt pois, ei kysynyt mitään multa, vastasi vaan mun kysymyksiin ja viesteihin mitä lähetin, oli tosi töykeä jne. Kysyin sitten, että mikä on vialla ja että olenko tehnyt tai sanonut jotain väärin. Sanoi, että kaikki on okei. No ei kuitenkaan laittanut mulle enää koko iltana mitään viestiä, vaikka yritin aloittaa keskusteluja.

Tänään sit aamulla laitoin hänelle viestiä. Hän vastasi ja oli taas tosi kylmä. Kysyin, että monelta ollaan näkemässä tänään (oltiin siis sovittu jo sunnuntaina, että tehdään jotain tänään). Hän vastasi, että “kuulin, että meidän täytyy olla töissä pidempään tänään, en pääsekkään tulemaan.” Kysyin sitten, että mikä on vialla. Hän vastas että ei mikään. Kysyin sit, että mitä helvettiä tää sit on. Esitti tietämätöntä ja ettei ymmärtänyt mitä tarkoitin. Selitin sille, että kuinka on ollu niin kylmä ja peruu tapaamisen ja muuta. Hän alkoi sit mulle tiuskimaan, että en oo minäkään alottanut keskusteluja jne.

Ei nyt ollakkaan tänään näkemässä, koska “hänen tarvitsee työskennellä myöhään.” Oon niin varma, että ei todellakaan tarttee työskennellä yhtään sen myöhempään kun normaalisti (sano sen jotenkin semmoseen sävyyn, että sitä ei nyt vaan kiinnostakaan nähdä mua).

Miltä tää teidän mielestä kuulostaa? En mahda itselleni mitään, mutta en pysty ajattelemaan mitään muuta, kun että hänellä on joku uusi nainen. Mitä muuta se vois muuten olla?

En ymmärrä, että miten hän voi sanoa mulle, että rakastaa mua niin paljon, välittää musta kovasti ja ei halua satuttaa muaa, mutta sitten tekee tämmöstä? Oon niin kyllästynyt näihin sen temppuihin ja että kaikki on aina mun vika, en jaksa tätä enää. Taidan pakata miehen tavarat mitä se on jättänyt tänne mun luo ja vaan ojentaa ne sille oven raosta ja käskee sitä häipymään mun elämästä. Samaan aikaan oon niin heikko ja voisin vaan juosta sen syliin ja jättää kaikki tää taakse ja puhumatta mistään taas jälleen kerran. Hän on kohdellu mua välillä niin huonosti ja tiedostan sen erittäin hyvin itsekin, en ymmärrä mikä mussa on kun aina vaan juoksen sen syliin heti kun tulee mahdollisuus. Tuntuu, että hän ajattelee et voi tehdä mulle mitä tahansa, koska otan sen kuitenkin takas. Oon niin säälittävä kun annan sen kohdella mua tolleen.

Mitä mieltä ootte? Onko tää kaikki vaan mun omaa ylireagointia tai ylianalysointia tai jotain?

Sori jos teksti on sekavaa. Kysykää, jos on kysymyksiä