Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

DanceUntilWorldEnds27.4.2017 10:59
1/17
Poikaystävä haluaa lapsia, minä en

En siis ole ikinä halunnut lapsia, en vaan osaa nähdä itseäni äidin roolissa. Se lapseen sitoutuminen tuntuu vaan liian isolta vaatimukselta, kun haluaisin tehdä uraa ja matkustella yms. Työ ja opiskelu on minulle tosi tärkeää, eikä houkuta vaihtaa uraa kakkavaippojen vaihteluun. Lisäksi en usko että olisin hyvä äiti, olen jokseenkin neuroottinen ja ahdistunut sh-taustainen. Minulla on vielä paljon opeteltavaa itsenikin huolenpidossa, enkä usko että pystyisin ikinä tarjoamaan luotettavaa kasvuympäristöä lapselle. Haluaisin opetella nauttimaan eläästä ja sitten nauttia siitä omilla ehdoillani. Lapsesta huolehtiminen kuulostaa 18 vuoden vapaudenriistolta.

Poikaystäväni taas on tasapainoinen, sitoutumishaluinen, vakiduunissa jossa ei halua edetä. Hän haluaa ehdottomasti lapsia, mieluiten noin viiden vuoden päästä mutta sanoi ettei pistäisi vahinkoakaan pahakseen. Luulin että hän tiesi kantani, olemme aiemminkin puhuneet aiheesta, jolloin hän on sanonut ettei lapset ole mikään elämäntavoite. Joten luulin ettei hänkään erityisemmin muksuja kaipaa.

No nyt olen sitten kylmä ämmä kun sanoin etten hänelle tee yhden yhtä lasta.
"Kyllä sun mieli vielä muuttuu, oot niin nuori".
Joo, olen 5v poikaystävääni nuorempi. Mutta ei voi tietää muuttuuko mieli vai ei, tuskimpa. Jos ei muutu, poikaystäväni vaan tuhlaa aikaansa minun kanssani kun hänen pitäisi etsiä äitiä lapsilleen.

Minua ahdistaa ajatellakin tätä, taitaa tulla ero. En mä voi seistä toisen unelmien tiellä. Toisaalta en ole valmis hankkimaan lapsia vain poikaystäväni takia, siitä vain katkeroituisi eikä se olisi oikein ketään kohtaan.

Vertaistukea, vinkkejä?