Chica_9914.3.2018 20:58
1/12
Poikaystävä ei tiedä mitä haluaa

Pahoittelen jo alkuun et tää tulee oleen romaani..

Ollaan oltu poikaystävän kaa 10kk yhessä ja tää on ollu tosi ihanaa aikaa ja kaikki on muuten menny hyvin alusta asti. Ja tää on siis sen eka virallinen suhde, ja ite oon ollu kerran suhteessa vähän alle puoli vuotta. Nyt vaan on semmonen ongelma et mun poikaystävällä on ollu jostain helmikuun alusta saakka semmonen fiilis et se ei tiiä haluaaks se olla mun kaa. Ollaan puhuttu moneen kertaan tästä ja se on sanonu et se rakastaa mua ja ei halua menettää mua, eikä haluais erota, mut sillä on välillä semmonen fiilis et se haluais olla toisaalta yksin. Se ei niinku tiiä mitä se haluaa. Se sano et sillon ku vietetään yhessä aikaa nii sillon kaikki tuntuu hyvältä ja se haluaa olla mun kanssa, mut sit yksin ollessa sille tulee välillä se fiilis et haluais ehkä olla yksin. Se niinku vaihtelee jatkuvasti.

About viikko sitten kaikki näytti kääntyvän parempaan suuntaan ja olin niin innoissani siitä, mut eilen kun puhuttiin se oli taas epävarma. Puhuttiin tänään taas ja se oli tosi pahoillaan ja pyyteli anteeks et se on aiheuttanu tämmöstä paskaa mulle ja et sen ajatukset on niin sekasin.

Se on kans maininnu et sillä on nyt muutenkin vähä jännä fiilis kaiken muunkin suhteen sen elämäs, et mikään ei tunnu oikein miltään ja et ei haluais ottaa vastuuta oikein mistään. Mietin et voisko kyseessä olla jonkin näköstä lievää masennusta, jonka vuoks sillä ois tommonen fiilis välillä ja se sano et se on itekki sitä miettiny. Ja mietin kans sitä et meil on nyt sillei aika iso muutos tulossa ku ollaan molemmat valmistumassa lukiosta keväällä ja mun poikaystävä menee armeijaan et voisko sillä olla jotain vaikutusta tähän tilanteeseen.

Ei kumpikaan oikein tiietä mitä me tehtäis tän asian kaa. Oon itekki ihan sekasin et mitä mun pitäis tehä. Se on kauheeta ku ei pysty ite ns. vaikuttaan tähän mitenkään eikä voi hirveesti auttaa tätä tilannetta. Päätettiin kumminki et katotaan jonkin aikaa jos se tästä jotenkin lähtis parempaan suuntaan ja yritetään nyt nauttia joka hetkestä yhdessä ja sillein.

Tää on vaan nii tuskaa ku rakastan mun poikaystävää ja meillä on samankaltaset tulevaisuuden haaveet ja kaikkee, ja jos multa kysyttäis millanen on mun unelmien mies nii se ois aikalailla just tommonen ku mun poikaystävä on. Ero ois ihan kauheeta ja en todellakaan sitä halua, mut mitä jos tää tilanne ei paranekkaan tästä? En haluais luovuttaa millään, mut en haluis et joudun jatkuvasti oleen ns. varpaillani noitten sen vaihtelevien fiiliksien takia.

Tiiän et ollaan nuoria ja elämää on viä paljon edessä, mut silti itellä on semmonen fiilis et haluisin viettää tän kaa koko lopun elämän ja haluisin taistella meistä. Ja tiiän et ei hirveen moni onnistu pysyyn saman ihmisen kanssa nuoresta asti elämän loppuun asti, mut en myöskään pidä sitä mahdottomuutena. Ja moni on selvinny pahemmastakin kriisistä, joten pidän uskoa yllä et voitais selvitä tästä.

En tiiä mitä oikein haen tällä mut oli pakko avautuu tästä, ja ois kiva tietää realistisia ajatuksia muilta et onko mahdollista et tää vois päättyä hyvin. Ja jos on kokemusta samankaltasesta tilanteesta nii kertokaa siitä ja et miten siinä kävi.