Ooosolemio22.10.2016 1:44
1/3
Poikakaverìi ahistaa

Hei!
Olen monesti ollut tääällä keskustelualueella aktiivisena eri käyttäjätunnuksia käyttäen, joten uskon demi apujen voimaan :)

Mun pitkäaikaisella poikaystävälläni on ollut pitkän aikaa masennusta ja ahdistusta, enkä tiedä mitä tehdä enään

Aloin seurustelemaan poikaystäväni kansssa (sanotaan vaikka bf kosk poikakaveri on pitempi kirjoittaa) monta vuotta sitten 18 vuotiaana amiksen lopussa ja ah se oli ihanaa. Mutta bf jätti kaks amista kesken ja oli aika tyhjän päällä ku muutettiin yhteen pari vuotta myöhemmin... Noh en kuitenkaan aatellu että hän ei osaisi omatoimisesti hakea enään minnekään kouluun tai töihin koska olen itse aika omatoiminen tyyppi enkä osannu ajatella nuorena että kaikki ei ole samanlaisia kuin minä. Hommasin kuitenkin yhdessä välissä bflle työn samasta paikasta missä itsekin työskentelin.

Nyt näin 5 vuotta parisuhdetta takana ja bf pääsi opiskelemaan jälleen ja hän on innostunut ainakin mielestäni ja ainakin luulen et hänenkin mielestään itseään kiinnostavasta alasta. Mutta yksi päivä kun olimme kummatkin lähdössä aamulla töihin/kouluun aamulla niin aamu alkoi bfn pitkällä huokauksella... tiesin heti että ei tietänyt hyvää. Myöhemmin samana aamulla bf sanoi että ei mene kouluun, ahdistaa. Noh annoin hänen itse selvittää sen poissaolon. Itsellä ollut kuitenkin ahdistusta aikoinaan ja tiesin ettei se välttämättä ole niin pieni juttu kuin ehkä kuulostaa.

Seuraavana päivänä kuitenkin sama juttu ja tyyliin itkua väänsi kun koitin kysyä mikä ahdistaa. Sen jälkeen pyysin soittamaan apua tai hätyyttämään opiskelijaterveystarkastusta, jossa voisi puhua. Mutta nettivarauksissa aikaisin aika edes koulukuraattorille olisi ollut kk päähän, joten bf luovutti. Soitin heti tämän jälkeen opiskelijaterveyshuoltoon olevani huolissaan (olin kyllä vähän itku kurkussa, hätäännyttyäni) ja onneksi puhelimen toisessä päässä hoitaja otti tosissaan, sillä saatiin bflle sovittua ajat kouluhoitsulle, kuraattorille ja koulun opettajille.

Tämän kaiken jälkeen mun suurin tavoite on ollut piristää bfää mut tuntuu, et kaikki mitä kehittelen "backfires". Tuntuu et kaikki mitä teen piristääkseni vaan masentaa/ahdistas esim. Skippas yhe illanistujaistilaisuuden koķonaan + Käytiin vähän aikaa sitten syyslomal kassomas molempien perheit ja viimeisenä iltana mun porukoitte luona hän kuiskas mulle et ei häntä täällä tarvita/haluta, hän mennee nukkuun.

Bf on ny käyny hoitsun ja kuraattorin luona juttelemas (kuraattori oli kuulemma yhtä tyhjän kanssa) ja pian koittaa luokanvalvojien kanssa jutteluhetki ja poissaolo viikkoja jo kertynyt kaksi. Olen tosi huolissani mut tuntuu etten osaa(?), pysty tai voi tehä mitään enempää...

Jakakaa mun kanssa jotain samankaltaisia tapauksia, neuvoja tai edes anonyymiä internet tukea. Parille kaverille olen uskaltautunut vähän avautuun asiasta, mut enemmän uteluita kuin neuvoja on tullut vastaan.