Firebubble21.4.2017 17:30
1/6
Pitäiskö kertoa jollekin?

Moikka. Ennen kuin kukaan alkaa valittaa siitä että valitan turhasta, mun on vaan pakko avautua. Jos joku tunnistaa mut tästä tekstistä, tuu jooko kertomaan, millainen mä sun mielestäsi olen.
Eli siis. Oon 13-vuotias tyttö, kuudennella luokalla. Mua on jo pitkään mietityttäny sellainen asia, että millainen mä oon muiden mielestä. Millainen persoona mä olen ulospäin. Ja koko ajan musta tuntuu siltä, että mä en ole mitään erityistä. Että olisin kaikessa vaan keskiverto. Että mulla ei vaan olisi mitään persoonaa.
Tää on siis mietityttänyt melkein koko ala-asteen ajan, muistini kertoo että olisin miettinyt tätä ekoja kertoja joskus toisella luokalla. Nyt tuntuu välillä siltä, että tää on pakkomielle.
Neljännellä olin kahden kaverini kanssa Kissojen yössä Korkeasaaressa. Alettiin siinä illalla miettiä, kun kaikki oli jo melko uupuneita, että millaisia ihmisiä meidän luokkalaiset on. Lopulta kysyin heiltä, että millainen ihminen mä olen heidän mielestä. Vastaukseksi sain jotakuinkin näin: "Susta ei oikeen tiiä. Oot niinku sellanen joka yrittää esittää jonkinlaista persoonaa mutta ei onnistu. Sulla ei vaan ole erityistä luonnetta."
Tästä asti oon miettinyt, että olenko mä ihmisten mielestä esittäjä, jolla ei ole todellista persoonaa. Kaikki "Ole oma itsesi!"-kliseet ahdistaa, koska en vaan tiedä, millainen olen. Tiedän, kohta joku tulee ilmoittamaan, että "noin nuoren ei tarvitse tietää vielä!". Älkää, jooko. Kävin syksyllä koulupsykologin luona kuuloharhojen takia. Psykologi sanoi, ettei ole huolissaan mun mielenterveydestä, mutta että mun kannattaisi miettiä, mikä on mun rooli mun perheen ja ystävien joukossa. Noh, olen yrittänyt. En tiedä. Oon kaikessa vaan keskiverto. En osaa kuvailla itseäni mitenkään. En osaa puhua ihmisille, kaveriporukassa, ruokapöydässä, kaikkialla oon se ihminen joka ei sano mitään fiksua vaan pelkästään kuuntelee mitä muut sanovat ja myötäilee joskus.
Meidän luokalla on yksi poika, jonka kanssa mulla oli jotain leikkiseurustelun tapaista neljännen alussa. Nykyään hän tuntuu suorastaan vihaavan minua. Joku tönäisee mua ahtaassa eteisessä, törmään häneen ja hän tiuskaisee: "Kato etees, idiootti." Jouduin tekemään ryhmätyön hänen kanssaan, hän torppasi kaikki ideani, tiuski vihaisesti ja puhui kaverinsa kanssa siitä, kuinka "paska ryhmä" hänellä on. Edellisessä istumajärjestyksessä hän istui takanani, löysin repustani tavaroita, joita en ollut takuulla sinne laittanut, esim. katkenneita lyijykyniä, teroitinroskaa, pahvinpaloja, joihin oli piirretty typeriä naamoja. Hänen lisäkseen monet muut luokkalaiseni tuntuvat inhoavan minua jostakin syystä.
Olen alkanut miettiä, että mitä heillä oikein on mua vastaan. Olen ollut vuoden aikana paljon kipeenä. Kysyin whatsapp-ryhmässä tulleita läksyjä, yksi parhaista kavereistani vastaa "No olisit tullu kouluun ni tietäisit." Kaverini kysyi läksyjä viestillä, vastasin et en tiedä, vastauksena tulee: "No on sit sun vika jos opettaja valittaa ettei mulla oo läksyjä tehtynä."
Väkisinkin tulee mietittyä, että mitä jos olen tyhmä, läski idiootti, joka ei osaa mitään. Musta tuntuu jatkuvasti ulkopuoliselta. On jatkuvasti sellainen tunne, että kukaan ei vaivaudu kertomaan mulle mitään, enkä vaan sopeudu joukkoon. Jopa kotona. Vanhempani puhuivat vierailusta kaverinsa luokse, jouduin kysymään mistä he puhuivat. Minulla ei ollut pienintäkään mielikuvaa että kukaan olisi puhunut tästä vierailusta, vaikka mulle sanottiin että on puhuttu moniakin kertoja.
Välillä on sellainen olo, että mikään ei ole todellista. Että kaikki olisi vain iso harha tai salaliitto mua vastaan.
Mitä mieltä olette, kannattaisiko puhua tästä psykologille tai jollekin? Nyt on vähän mukavampi olo, kun sai avautua:) Kiitos jos vastaatte.