helpneededplz23.10.2016 8:29
1/15
perheväkivalta aiheuttaa mulle raivokohtauksia

loin uuden käyttäjän ihan vain tätä varten.
tartten apua. ja jos sillä nyt on jotain merkitystä niin tänä vuonna täytän 16.

koko ikäni oon kärsinyt jonkinlaisesta perheväkivallasta. yhen kerran mun mutsi on mua hakannut (koska en suostunut syömään pahaa riisiä joskus ala-aste ikäisenä), mutta se on jäänyt siihen. en tiedä, johtuuko kenties mun kasvaneista lihaksista ja siitä, etten enää oikeastaan pelkää pistää vastaan.

sen jälkeen ja sitä ennen se on ollut sellaista henkistä väkivaltaa. niinkuin wikipedia tässä kertookin:

"Henkistä väkivaltaa on toisen mitätöinti, halventaminen ja solvaaminen. Puolison pilkkaaminen ja nimittely erikoisesti toisten läsnä ollessa satuttaa ja murentaa itsetuntoa."

vaikka tässä ei olekaan kyse parisuhteesta. koko mun elämän mutsi on ampunut mua alas erilaisilla solvauksilla, mua on syytetty aina kaikesta ja mulle on kerrottu kuinka riittämätön mä olen. broidin virheistä on syytetty useimmiten mua ja koen itseni perheen hylkiöksi. mutsi on aina broidin puolella kaikessa ja kuten sanottu, pahoista asioista ja teoista syytetään mua. faija on tossun alla eikä osaa ottaa kantaa mihinkään, koska mutsi varmaan hakkais sitä. muistaakseni oon nähnyt sen lyövän faijaa. mutsi on purkanut vihansa huutamalla ihan silmittömästi. sotaleffoissa näkee joskus sellaista huutoa. kun silmät kiiltää ja keho tärisee ja ihmisestä näkee sen tappamisen himon. sitä se on aina harrastanut. eikä edes mistään suurista asioista. kiltti lapsi kun olen ollut.

pöydällä on leivänmurusia. huutoa. viltti sohvan päällä on viikkaamatta. huutoa. teen ruokaa puoli yhdeksän jälkeen illalla. huutoa. teen ruokaa hellalla kahdeksalta, hieman sitä ennen tai sen jälkeen illalla. huutoa. en nouse kahdeksalta sängystä. huutoa. jne jne.

nää kaikki vuodet oon kestänyt vain satunnaisilla kohtauksilla. kerran pari puolessa vuodessa riippuen useista tekijöistä. kädet ja koko keho tärisee, sydän lyö kovaa ja hiki kohoaa otsaan. mun naamalle ilmestyy se sama hullun katse, kun tekee mieli satuttaa sitä ihmistä. mä inhoan itteäni tälläisenä. oon aina inhonnut. siis vihaisena.

oon puhunut niille aiheesta. eräs kurssitoverini piti psykan tunnilla esitelmän vanhempien huudon vaikutuksesta lapseen. voi johtaa masennukseen, aggressiivisuuteen jne. en enää muista niitä kaikkia. kerroin siitä porukoille. faija hiljeni hetkeksi ja ilmeisesti mietti. mutsi vaan tuhahti. oon muutenkin yrittänyt kertoa niille, ettei asioita kuuluisi hoitaa huutamalla ja että mulla on paha olla ja mä kärsin. ei ole toiminut.

nyt viimeiset kaksi viikkoa oon kokenut päivittäin näitä kohtauksia. koska päivittäinhän meidän taloudessa huudetaan. useasti. romahdan vaan huoneeni lattialle täristen ja itkien ja manaan kaikki maasta taivaaseen. miksi juuri minä? en halua olla perheväkivallan uhri. kukapa haluaisi? ehkä eniten olisin halunnut, ettei se olisi koskaan vaikuttanut muhun tällä tavalla. että joo, sydän olisi täynnä viiltoja (kuvainnollisesti), mutta etten kokisi mitään kohtauksia. ei se onnistu. aina, kun mutsi tai faija huutaa vihaisesti mulle, broidille tai jollekin muulle, saan kohtauksen. paikalla ei ole väliä. vaikka autossa sitten, jos huutoa kuuluu siellä.

en tiedä, mitä mun pitäisi tehdä. halusin vaan avautua. anteeksi sekava viesti ja kiitos, jos joku jaksoi lukea. ja juttu on se, etten halua soittaa sossulle tai mihinkään muuhun palveluun, jotta pääsisin pois täältä. kiusaaja poistetaan koulusta, ei kiusattu. niin mä haluan oikeasti tapahtuvan. että mutsi joutuis jonnekin hevon helvettiin, ja se joutuisi maksamaan niin paljon korvauksia, ettei me näännyttäisi nälkään täällä.