Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Pehmeäposki3.5.2017 18:16
1/1
Perheongelmat

Moikka! Tää on siis tunteidenpurkaus lähinnä, mitä mun teidän mielestä pitäisi tehdä?
Olen siis vasta peruskoulun päättänyt tyttö, jonka vanhemmat erosivat helmikuun puolivälissä. Ongelmana ei ole ollut minun mielestäni muuta kuin vanhempani.
Isäni muutti lähemmäs kaupunkia, jossa asumme, kahden kilometrin päähän koulustani, jota nyt käyn, ja äitini jäi asumaan maaseudulle omakotitaloon, joka olisi tarkoitus laittaa myyntiin kun piha saadaan siistittyä.
Ongelmana tässä on heidän epäilys toisiaan kohtaan. Eroamisen syy oli vain riidat rahasta ja laskujen maksusta. Aina mennessäni äidilleni äitini kysyy kaiken maailman kysymyksiä, kuin "onko teillä ollut riitoja" ja "käykö **** (yksi monista kaupunkimme huumeita käyttävä henkilö parin kaverinsa kanssa, jotka isäni tuntee/on kaveerannut viimeiset 10vuotta) siellä?" sekä "aikooko isä tänä viikonloppuna juoda?". Ymmärrän jotenkin, että äitini on huolissaan minusta ja isästäni, sillä isäni on polttanut pilveä näiden tiettyjen kaveriensa kanssa ennenkin, enkä tiedä, onko muista huumeista/aineista kyse. Äidilläni ollessani olemme normaalisti, tulen äitinsä kanssa hyvin toimeen. Sitten jos äidilleni tulee hänen kaverinsa käymään, hän puhuu kaiken mitä olen sanonut isästä, ja enemmänkin heidän entisestä suhteestaan, ja ihmettelee että onko isälläni kaikki kunnossa jne kun otti kerran kuussa alkoholia kunnolla. Mielestäni tuo ei kuuluisi äidilleni, sillä isäni ei ole kertaakaan eron jälkeen juonut, kun olen ollut samassa asunnossa.
Sitten kun taas menen isälleni, isä kysyy minun ja äidin asioita, enimmäkseen äitini asioita. Äitini on isälle rutkasti rahaa velkaa, jotka aikoo maksaa kun aloittaa kesällä työt opintojensa jälkeen (tällä hetkellä töistä opintovapaalla ja elää opintotuilla ja jollain joista ei ole vielä hajuakaan), mutta isäni ikään kuin odottaa äitini elävän koko kuun pyhällä hengellä ilman rahaa, jottai hän saisi antamansa rahat takaisin.
Isäni ikään kuin haastaa riitaa äitini kanssa aina kun he näkevät. Isäni alkaa joka kerta kysyä että milloin alkaa rahaa tulla, sekä kuinka paljon äitini aikoo vielä pihdata rahojaan. Yleensä nämä riidat päättyvät siihen että äitini lähtee hermostuneena paikalta. Isäni myös puhuu minulle äidistäni pahaa, ja sanoo syyksi että hän vain on äidille niin vihainen.
Lisäksi minusta tuntuu, ettei isäni ymmärrä ollenkaan minua. Minulla on usein töitä koulun jälkeen, jolloin menen koulusta suoraan töihin, ja pääsen 1-2h päästä lähtemään. Haluaisin nopeasti nähdä siinä samalla kavereitani (kotiintuloaikani on 20.00), mutta isäni käskee minun tulla suoraan koulusta kotiin. Ja vaikkei minulla olisikaan töitä, en saa jäädä esim. Kaverille käymään, vaan minun täytyy tulla suoraan koulusta kotiin. En myöskään usein saa lähteä näkemään kavereitani viikonloppuisin tai viikoillakaan. Ja isälläni ollessani isäni katsoo televisiota, ja minä olen omassa huoneessani isäni tietokoneella.
Isäni ei suostu kokkaamaan muutakuin pataruokia, sekä kastiketta. Hän on saanut joululahjaksi kirjan, jossa on erittäin helpot ohjeet ruuan valmistukseen, mutta hän ei suostu opettelemaan, vaan käskee minua kokkaamaan. Meillä on myöskin talossa 2 televisiota, mutta isäni mielestä hänen huoneeseensa kuuluu ne molemmat, sillä toisen täytyy olla sohvilta nähtävissä, ja toisen sängyltä katsottavissa. Eikä isälleni käynyt, kun ehdotin että siirtäisin toisen televisioista huoneeseeni pariksi tunniksi, kun halusin pelata ps4.
On myös niin, että minulla ja äidilläni on koira. Olemme sopineet, että koira on enimmäkseen minun, ja jos koira jää kokonaan äitin vastuulle, koira lähtee. Isäni ei tunnu ymmärtävän kuinka tärkeä koira on minulle ja kuinka tärkeää minulle on hoitaa koiraa ja käydä katsomassa sitä, sillä hän ei jaksa viedä minua äidilleni äitini ollessa koulussa. Äitini ja minä olimme yhdessä sitä mieltä, että menisin katsomaan koiraa, mutta edes setäni ei jaksa viedä minua sinne (setäni asuu samassa kerrostalossa kuin minä ja isäni, eri asunnossa vain.), vaikka hän lainasi isältäni autoa käydäkseen kaupassa.
Alan pikkuhiljaa väsyä tähän hommaan, että isäni saa tahtonsa läpi vain koska on isä.
Olenk mielestänne turhan neiti täydellinen vai onko tässä oikeasti jotain mätää?
"Jos minä sanon jotain niin sinä tottelet"- isä sanoi juuri kun yritin keskustella näistä ongelmista...