Ihmissuhteet
nonytkyllä5.8.2018 16:49
1/5
Ovatko jätkät aina yhtä saamattomia?

Oon aika varma et suurinosa porukasta ei ees nää näitä mun asioita ongelmina, mut tää on vaa sellasta käytöstä joka vahingossakin tekee mietteliääksi ja muutenki kyseenalaistamaan koko hommaa.
Oon nyt tutustunut paremmin yhteen jätkään, jonka olen tiennyt jo reilu puoli vuotta kaverillisissa merkeissä. Olemme siis usein nähneet porukalla, mutta hänellä oli koko tämä aika tyttöystävä, joten ei me nyt oikeastaan keretty koskaan puhumaan kun on ollut aina niin kiinni exässä. Nyt jo about kolme kuukautta sitten he erosivat ja olemme viimeisen kuukauden aikana keskustelleet paljon enemmän kasvotusten, nähneet kahdestaan ja olleet pari kertaa toistemme luona yötä baari-iltojen jälkeen.

Musta vaa tuntuu todella turhauttavalta, kun hän ei puhunu kanssani millään tavalla viestien välityksellä. Tiedän, ettei hän puhu oikein kenenkään kaa missään snäpissä tai vastaavassa, mutta silti dude wtf miten voi kestää seittemän tuntia avata mun viestit. Ja siis kyllähän tätä meidän hommaamme voisi kutsua säätämiseksi jo, koska kummatkin ovat myöntäneet tykkäävänsä toisistaan ja käyttäytyvät sen mukaan livenä. Mutta hän on niiiin surkea ottamaan yhteyttä ja minusta muutenkin tuntuu että minä olen se joka ottaa enemmän yhteyttä ja pyytää näkemään. En tajua mikä hiljaiselo hänellä on aina meneillään kun on niin hemmetin vaikea ottaa yhteyttä. Jätkä on muutenki niin hiljainen, vaikka keskusteleekin kanssani aika hyvin. Isossa porukssa hän on ihan erilainen kuin minun kanssani. Mutta itse kun olen aika ulospäinsuuntautunut ja tuntuu melkein että olen liian innokas jos kysyn haluaako hän nähdä vaikka seuraavalla viikolla. En edes ajattele tuntevani koko tyyppiä, kun välit joina tapaamme ovat niin suuria. Koen muutenkin, että en osaa olla hänen kanssaan oma itseni, joten se nyt ei yhtään avita että hänen sosiaaliset taitonsa ovat ihan paskat. Pistää oikein mutki aattelee et onko tässä mitään järkeä ja oonko ees tarpeeks kiinnostunut et tää homma vois jatkua. En vaa jaksais aina hinkua sitä näkemään.

Nyt kun lukee tätä tekstii jälkeenpäin, nii moni varmaa sanoo ettei tos oo mitää outoo jos ette tunne toisianne hyvin, mut daam en mä oo tottunut tälläseen säätämiseen, jossa ei näytä olevan häntää eikä päätä.