Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Niinipuu1.5.2017 14:29
1/5
Oman lapsen puolustaminen on niin pelottavaa - vertaistukea kaivataan.

Vanhemmuus on ollut kaikkiaan ihan hienoa, mutta yksi osa-alue on sellainen, jossa tunnen epäonnistuvani koko ajan.

Jostain selittämättömästä syystä pelkään toisten vanhempien "leijonaemogeeniä" ihan hirvittävästi.

Otanpa esimerkin:

Olen lapseni kanssa pulkkamäessä. Annan vauhtia pulkalle ja lapsi viilettää rinnettä alas. Rinteen alla on toinen lapsi, ja pulkka kaartaa vahingossa tätä päin. Ei osu, mutta tosi lähellä on. Toinen äiti/isä katsoo mua vähän aikaa.

Paniikki. Menen aivan lukkoon.

Näen mielessäni mitä pahimpia kuvitelmia. "Varmasti tuo äiti haluaisi tulla ja potkaista mua päähän", "varmasti haluaa seuraavan kerran ajaa puolestaan oman lapseni päälle", "varmasti muistaa vuosia myöhemmin ja tekee jotain jäynää". Sitten kuvittelen, että jos menisin puolustamaan tietysti omaa lasta, tilanne eskaloituisi kauheaksi tappeluksi. Se tunne, että oma lapsi on kaikille niin kauhean tunnepitoinen asia, tekee lasten keskellä olemisesta hirveän pelottavaa.

Mitähän tämäkin on? Vai kokeeko kaikki nuoret vanhemmat tällaista?