Ihmissuhteet
MindyWolffyy14.11.2017 19:53
1/5
Nuoren murheita

Hei,

Laitan taas kertaaleen tunteistani tänne mutta olen siis 14-vuotias neiti ja juuri tunteiden myrskyssä.

Paras ystäväni on suhteessa ja itse on vielä sinkku. Olen erittäin onnellinen ystäväni puolesta!.. Mutta tunnen itseni niin yksinäiseksi... Kavereita minulla piisaa kyllä mutta silti.. Uskon teidän tietävän mitä meinaan.

Minä tunsin jonkin aikaa yhteen luokkalaiseeni poikaan ihastumisen tunteita (mm. Katseet kohtaa jolloin sanat menee sekasin) mutta kerran kun olin taas hiukan maassa ja katseemme kohtasi.. En tuntenut mitään. Pelkää surua. Pelästyin itse sitä hiukan koska se tunne tuli niin äkkiä. Itkin tämän asian takia yksi ilta mutta päätin että olen vahva ja katson jos kiinnostuisin vasta lukion puolella (eli 1,5 vuoden päästä) mutta välillä tuntuu vaan niin yksinäiseltä.

Mutta eihän tämä poika ole ollut ainoa pikku ihastukseni. Yksi poika lähetti minulle viestiä kesälomalla ja kertoi nähneensä minut yhessä kaverini insta kuvassa ja sitä kautta lähettänyt minulle viestiä. Annetaan tälle pojalle nimeksi vaikka Jacob (koska miks ei xD) niin aloin jutella ahkeraan tahtiin Jacobin kanssa ja tutustuimme toisiimme kunnes siirryimme snäpin puolelle. Hänellä on ihana luonne ja eikä näkökään ole kummoinen. Olemme hyvin saman henkisiä ja olimme useasti "kysy ja vastaa" (joo en tiiä xD) niin aloimme loppujen lopuksi puhua ihastuksista jne. Sitten kerran kerroin kaverilleni hänestä. (annetaan nimeksi Aada(ELI HÄN EI OLE SE PARAS KAVERINI)) Kerroin että tunnen pientä ihastusta Jacobia kohtaan ja hän oli myös maininnut että on ihastunut elämässään kahteen tyttöön. Joku ketä en tunne ja toista Jacob ei suostunut kertomaan. Aada sanoi tähän että minun pitäisi ihmeessä kysyä olenko minä se toinen ihastus ja minä sitten kysyin ja Jacob vastasi "ehkä, ehkä ei". Noh päädyin sitten viikon parin päästä kertomaan omista tunteistani hänelle. (ei jukra se jännitti) Hän sitten kysyi että miten jatkamme sitten tästä eteenpäin elikkä hän hyväksyi tunteeni. Sanoin että minulle se on ihan sama ja olin super iloinen!! Hän kuitenkin asuu toisella paikkakunnalla.. Häntä alkoi jonkun takia ahdistamaan ja sanoin että hän saa miettiä aamuun. Aamulla odotin ja odotin kunnes hän laittoi että kaukosuhde ei välttämättä toimisi.. Myönnyin ja sanoin että ymmärrän täysin.. Silti..Olin surullinen ja pidättelin itkua koko päivän. Hän ei snäpännyt enempää sinä päivänä. Seuraavana päivänä hän laittoi etten toivottavasti itkenyt paljoa ja sanoin että en nyt paljoa. Sen jälkeen snäppäsimme tavalliseen tahtiin.

Kun koulut alkoi emme snäpänneet.. Kunnes nyt eilen (13.11.17) hän laittoi snäppiä. Hän ihmetteli miksen ollut snäpännyt ja luulin että hän oli kyllästynyt minuun mutta totuus olikin ettei hän vain viittinyt koska en itsekkään laittanut. Päätimme että arki kiireiltä järkevin vaihto ehto oli se että snäppäilemme viikonloppuisin ja se kävi hänelle. Olen erittäin iloinen että alamme pian taas snäppäillä.

Ainut mysteeri on se että.. Eihän nyt tunteeni ole häntä kohtaan paljoa kadonneet. On hänessä pikkuisia miinus puolia mutta muuten pidän hänestä! Piyäisikö minun joskus taas ehdottaa suhdetta? Ehkä sitten luokion aikoihin? Kysyä jos hän tulisi minun paikka kunnalleni koska täällä on paljon parempi opiskella kuin hänen koska hän asuu ns. Kylässä. Tyyliin 2-3 tunnin matkan päässä. Mitä te ehdotatte? Miten toimin?