käyttäjännimi10.7.2017 18:10
1/1
mun kaverit ei osaa tai halua auttaa mua mun ongelmissa

tai siltä ainakin tuntuu. nää ihmiset on siis mun parhaimpia kavereita ja synkataan muuten täydellisesti, ollaan oikeesti toistemme sielunkumppaneita ja tullaan yksinkertasesti täydellisesti toimeen. tää mun ongelmien ignooraus tai vähättely on kuitenki ollu ongelma jo monta vuotta, enkä omasta mielestäni oo tässä mitenkään vaatelias tai liian kovilla odotuksilla liikkeellä, noi vaan ei jotenkin tajua että mäkin kaipaisin tukea joskus. en kehtaa niille puhua tästä koska en tiiä miten tästä voi sanoa loukkaamatta tai ilman että asioista tulee kiusallisia D:

tästä näiden käytöksestä esimerkkinä voisin kertoa tänpäiväsen tapauksen, joka ei todellakaan oo ees pahon juttu mutta sopivasti mielessä: yks kaverijäbä (entinen traaginen ihastus lol) oli vuoden poissa ja tuli pari päivää sitten takas, ja aloin miettimään whatsapissa että miksei se laita mulle mitään viestiä vaikka sovittiin et nähään ku se tulee takas D: tätä sit puin ja sanoin että tuntuu vähän pahalta kun luulin että ollaan hyviäkin kavereita ja yks on ollu ihan hiljaa tän koko ajan. se miten kaveri vastas on jotenkin nii naurettavaa, alotin ton avautumisen siis laittamalla että "oho unohin mattipekan koko päiväks" ja mitä vastaa mun kaveri :DDDDDD "unohtaminen on kivaa". siis ihan oikeesti??? kaks muuta kaveria ignooras koko jutun ja kolmas kommentoi noi irrelevantisti. ymmärtäisin ehkä jos oltais vaikka vähän nuorempia tai jotain mutta kun ei enää olla mitään tunnevammasia pentuja.

tää on nyt hirveen pitkä teksti kun oli pakko saada toi tänpäivänen pois mielestä, voisin vielä vähän tarkentaa että tollasia yksittäisiä ignoorauksia enemmän mua vituttaa toi kokonaisuus että jos avaudun jostain saan sellasia "unohtaminen on kivaa"-tyyppisiä (en vieläkään käsitä että se sano tollei) vastauksia vaikka ite jakelen omasta mielestäni aika helvetin hyviä neuvoja ja pakotan itteni kuuntelemaan noiden kaikkia ongelmia vaikka ei yhtään kiinnostais sillä hetkellä. en vaan jaksa tätä pettymystä ja turhautumista joka kerta kun koitan saada pahaa oloa purettua, varsinkin kun tiiän ettei ne todennäkösesti tee sitä tahallaan vaan enemmänkin tyhmyyttään tai laiskuuttaan.