canisfamiliaris24.6.2017 10:44
1/9
Mulla on taas niin paska olo, et mietin miks en tappanu itteeni sillo ku meinasinki

Tässä se taas nähtiin kuin hyviä kavereita mulla on ympärilläni. Tän porukan lisäks mulla on oikeestaan vaan kaks kaveria, joista toinen asuu +300km päässä. Oltiin eilen porukalla mökillä ja hommahan oli taas sitä, että vaikka kuin koitin rupatella ihmisten kanssa mukavia, nii vastaukset oli tosi väkinäisiä ja loppupeleissä tajusin, et olin ainoo joka piti keskusteluu yllä. Sama kävi about jokasen kanssa, jonka/joiden kanssa koitin jutella. Tai jos porukalla juteltiinkin jostain, niin mun saatanan huomionkipee sisko (miks olin niin idiootti, et hyvää hyvyyttäni otin sen mein mukaa), joka tapansa mukaan taas tallo olemuksellaan mut maahan. Se on aina sellanen, et sen kans on tosi vaikee olla, ku se ei anna mulle ees puheenvuoroa tai sit sen pitää muuten olla huomion keskipiste koko ajan lytäten muita pois jäämään kokonaan ilman huomioo. Esim jos kolmestaan mennään autolla johonkin ja se kolmas henkilö on kuski, ei oo puhettakaan et pääsisin koskaan etupenkille. Se aina huutaa jo auton nähdessään et MÄ oon muuten eessä!!!! Se sai tietty kaikki siihen sen pelin mukaa, mun poikaystävä mukaanlukien ja tajusin ennenpitkään, ettei kukaa siellä olleista puhunu mulle. Päätin siis suosiolla olla vaivaamatta muita tuntien Yritän pysyä menossa mukana-yrityksestä huolimatta. Alko vaan vituttaa niin paljon, et menin yksin lämmittää mökin takkaa.

Olin siel mökis sit yksin ja söin mustikkapiirakkaa, jonka olin leiponu kaikille. Monta kertaa sanoin et heii tuolla on toi torttukii (minkä itseasias mun bf pyys tekee), eikä se sit kellekkää kelvannu. Homma saatto taas eskaloituu siihen, et itkin siel yksin pimees ja mietin miten päätän tän paskan. Aina, AINA, ku oon mukana täs porukassa, nii jään ulkopuolelle eikä kukaan viiti jutella mun kanssa. Poikaystävä kävi jossain vaiheessa hakee juomista ja kysy se toki et miks itken, mut eipä sitäkä sen enempää kiinnostanu et ois viittiny puolta minaa kauemmin kuluttaa aikaansa muhun. Olihan mun sisko sentään siellä hillumassa pelkissä bikineissä kerjäämässä huomioo.

Mä en oikeesti enää jaksa tätä, et mulla ei oo ystäviä, jotka välittäis ja jotka haluais olla mun kanssa. En vaan jaksa, en ymmärrä mikä mussa on vikana. Pari vuotta sitten alotin uuet opinnotki, ja tipuin kuukauden jälkeen siitä porukasta ulos millä alotettiin ja sen jälkee aika meniki yksin. Oon ystävällinen ja kiva KAIKILLE ja osaan hyvin small talkata ja keskustella muutenki monipuolisesti ihmistä lukien, et mikä sitä nappais. Mut ei, kai mä vaan oon niin ihmispaskaa, et kaikki karttaa mua ja ne teini-iän parhaat kaveritki lopulta puukotti selkään yks toisensa jälkeen.

Ja kyllä, kuulostaa tyhmältä, mut mun haave on vuosikaudet ollu olla menestyny ehkees sit somessa jos ei oikeessa elämässä. Kai mussa on sit kaikin puolin joku vika, kerta mun monipuolinen, laadukas ja ihan okei blogi ei saa koskaan edes sitä 300 seuraajaa, taikka mun insta ees 200. En tiedä mikä vittu mussa on, kun en oo missään hyvä. En somessa enkä oikeessa elämässäkään. Haluaisin vain pois täältä, mut en halua tuottaa mun lemmikeille sitä tuskaa. Sentään ees ne rakastaa mua ja repesin melkein itkuun kun aamulla hakiessa niitä hoidosta ne oli niin iloisina tervehtimässä <3 Mun lemmikit on ainoo syy miks oon täällä, mut tuntuu et sekään ei enää riitä. Mä oon vaan niin loppu tähän..