jeesus_tulee18.10.2016 15:52
1/10
Miten lähteä väkivaltaisesta suhteesta?

Olin 17, kun aloin seurustella poikaystäväni kanssa. Mun kotiolot olivat vaikeat, äiti joi ja enemmän tai vähemmän väkivaltaisia ''isäpuolia'' ravasi edes takaisin. Silloin koin, että poikaystäväni olisi jollakin tapaa pelastanut minut, nyt ajoittain tuntuu että siirryin vain sellistä toiseen.

Hän on aina ollut väkivaltainen humalassa. Aluksi muita kuin minua kohtaan, sitten se alkoi kohdistumaan myös minuun. Sulatin sen, en tiennyt paremmasta, ajattelin että se on normaalia. Ja aina hän aneli anteeksi, lupasi että se loppuisi ja uskoin joka ikinen kerta. Juomisessa tuli pitkiäkin taukoja ja meillä meni todella hyvin. Sitten hän taas ratkesi ryyppäämään, eivätkä ne ryyppykerrat rajoittuneet enää vain viikonloppuihin. Olen syyttänyt itseäni, uskonut ansaitsevani tämän ja jatkanut suhteessa, sillä koin olevani hänelle jotain velkaa. Uskon hänen olevan kuitenkin hyvä, alkoholi ei vain sovi hänelle. Mä en ole koskaan kertonut kenellekään, eikä mulla ole ollut ketään jolle kertoisinkaan. En ole kertonut totuutta edes niillä reissuilla, joilla olen joutunut sairaala hoitoon. Selityksiä selityksien perään.
Noh anyways voisin kirjoittaa tästä loputtomiin, mutta siis tovi sitten tapasin toisen pojan. Hän oli mulle alusta asti todella kiltti, hyvä, rehellinen. Mä en ollut kuitenkaan hänelle, en ennen kuin hän sattui näkemään mut mustelmilla. Hän tiesi heti, ei tarvittu sanoja, hän lohdutti mua, piti mua hellemmin kuin kukaan koskaan. Vietimme mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, mulla alkoi tulemaan tunteita häntä kohtaan vain enemmän ja enemmän. Hän kannusti mua lähtemään, lupasi auttaa ja tukea. Jahkailin ja jahkailin, liiankin kauan.

En tiedä miten tai mistä, mutta poikaystäväni sai tietää että olen ollut toisen pojan kanssa. Hän suuttui silmittömästi ja hakkasi, huusi, kuristi. Tivasi kuka mies on, hän lupasi lopettaa kun kertoisin kenen kanssa olen pettänyt, mutta en uskaltanut kertoa. Se oli rajuin pahoinpitely, jouduin yöksi sairaalaan mentyäni tajuttomaksi. En oikein edes muista mitään. En ole sen jälkeen nähnyt tätä toista poikaa, vaikka hän on yrittänyt olla muhun yhteydessä. Sairaalassa ollessani ihana hoitaja tsemppasi mua, sanoi että mun lähdettävä. Kertoi turvakodeista ja auttavista puhelimista. Jotenkin jonkun ulkopuolisen sanat sai mut tajuamaan, että tää on ihan sairasta eikä kenellekään oikein. Haluaisin pois, mutta pelkään. Pelkään ihan tajuttomasti, en tiedä miksi mutta eniten pelkään tämän toisen pojan puolesta.
Olen varma että hän voisi tehdä mitä vaan, hänellä ei ole mitään rajoja tai kunnioitusta ihmishenkeä kohtaan. En kuitenkaan pysty sanomaan hänelle myöskään ääneen, että haluan erota.

Anteeksi, teksti on katkonainen ja töksähtelevä, en vain jaksa/halua kertoa kauhean yksityiskohtaisesti. Voin kyllä tarkentaa, jos joku jää epäselväksi.