Splendid6.6.2017 19:37
1/5
Mitä tehdä, kun sisällä kiehuu monesta eri syystä niin paljon, että ei voi kuin itkeä?

Tekis mieli puskea pää seinän sisään ja huutaa kaikille mönkiäisille sielä. Tekis mieli hakata jokainen vastaantuleva.

Oon siis semmonen, että en osaa kuin harvoille ihmisille osoittaa mun negatiivisia tuntemuksia ja nekin tunteiden purkaukset tulee aina itkun kera, vaikka ei oiskaan mitään syytä itkeä. Oikeestaan siitä itkusta johtuen en osaa/halua näyttää neg. tuntemuksia esim. kavereille. Tänäänkin sisällä kiehu korvia myöten, mut ulospäin vain hymyilin ja yritin pidätellä itkua. Olin siis vihanen, en surullinen.

Pelkään, että jossain vaiheesa oikeesti napsahan, koska en voi kellekkään jutella mun tuntemuksista.
Vanhemmille en halua puhua, koska meidän perheessä ei juurikaan puhuta tunteista, negatiivisista varsinkaan, vaikkakin mun vanhemmat on yks syy mun sisällä kiehumiseen. Oon yrittäny jutella niille siitä ongelmasta, sillonki itkua pidätellen, mut en tiiä, sainko ihan asiaa perille. Enkä kehtaa itkee vanhempien eesä, koska oon tämmönen herkkäpaska.

Kavereille en voi jutella, koska alan itkeen enkä halua, että ne näkee, että itken. En usko, että ne ees ymmärtää, että en oo surullinen vaan vihanen, koska itku on aina surun merkki. Suutuksissa mulle tulee monesti myös puheen kanssa ongelmia ja alan sönkkää ja puhuun ihan sekavia, josta sitten tutut vihoittelijat on vääntäny kaikenlaista paskaa ja nauranu päin naamaa, jos ollaan riidelty/sanaharkkaa face to face.

En myöskään luota mun kavereihin. Yks niistä on kaveri semmosen ihmisen kanssa, josta en tykkää yhtään ja se ihminen aina nauraa mulle, selän takana ja päin naamaa. Tiiän, että mun kaveri kertoilee kaikkien asioita eteenpäin, joten en uskalla enää kertoa sille mitään. Ja tää kaveri sitten onkin mun ainoa kaveri, jolle ees voisin kuvitella vuodattavani jotain. Mut en luota siihen.

Pojyde on ainoa, jolle voin itkee vapaasti ja purkaa tuntemuksia. Meillä vaan oli yhessä vaiheessa luottamusongelma, jolloin en voinut puhua pojydelle, kaikki pysy mun sisällä. Se on kuitenki ansainnu luottamuksen takaisin. En kuitenkaan viitsi kaikkia mun huolia purkaa pojydelle, koska pelkään, että se alkaa suhtautuun eritavalla mun läheisiin, kavereihin ja vanhempiin.

Mitä teen?