halp30.6.2017 18:20
1/3
Mitä teen suhteen kanssa

Tekis mieli facepalmata itelleni että olen oikeasti Demissä pyytämässä apua. Why.

Joku nyt varmaan bustaa mut tästä, mutta.

Molemmat ollaan siis -00 syntyneitä. Ollaan seurusteltu henkilön X kanssa nyt kolme vuotta kaukosuhteessa 500 km välillä, eli nähdään aika harvoin. Yleensä 1-3 kk välein. Tällä hetkellä nähtiin viimeksi pääsiäisenä. Kun oon siellä käymässä, on ihan hirveen kivaa ja muuta, jos mulle iskee kamala ahdistuskohtaus niin halailee ja rauhottelee ja kerran toi mulle pyytämättä alakerrasta kuumaa kaakaota ja mokkapalaa kun olin just itkeny varmaan kaks tuntia putkeen. :(

Kun tuun takasin kotiin, menee ehkä viikko tai kaks maksimissaan kunnes kaikki alkaa taas menemään alamäkeen. Tapellaan, välillä tappelut saattaa kestää parikin viikkoa koska mulle tulee semmonen olo ettei kiinnosta pätkääkään. Mä haukun hänet pystyyn tosi pahasti pienistäkin asioista, vaikka tiedostan jälkikäteen ettei se ole mitenkään reilua mutta en vihasena pysty mitenkään kontrolloimaan itteäni. (Tiedän, että mun oma käytös on ihan kamalaa ja sitä ollaan korjaamassa ammattiavun kanssa.)

Mä olen monesti sanonut että mieluummin eroaisin, koska tuntuu ettei tästä tule mitään. Puhutaan aika vähän, ainakin mun mielestä, mutta toisaalta ei mulla ole edes mitään juteltavaa. Tuntuu ettei häntä oikeen kiinnosta mun jutut. Tiedostan myöskin sen että ahistuksen takia valitan aika paljon, mutta oon yrittänyt sitäkin pitää kurissa mahollisimman paljon. Kuulemma X ei osaa auttaa mitenkään mua sillon, kun en oo siellä, joka on taas aika ongelmallista koska mulla ei ole paljoa kavereita joille puhua ja mua myös ahdistaa aika usein kaikki ja me nähdään toosi harvoin. (Ahdistukseenkin on tulossa ammattiapua kyllä.)

Joka kerta kun sanon että haluan erota, X melkeen jopa tietyllä tasolla "suuttuu" siitä ja kertoo kuinka paljon rakastaa ja haluaa olla mun kanssa, mutta sitten taas kuulin olevani itsekäs kun haluan erota vain itseni takia. Tästä sanoinkin jo että nyt oli kyllä aika lapsellinen argumentti. Helposti silti koen ite saavani aika paljon semmosta ihme syyttelyä pienistäkin asioista, mutta en sitten tiiä onko se ihan aiheellista.

Pari viikkoa on tuntunut siltä ettei oikeen jaksaisi mitään parisuhdetta tai että kuin sitä ei olisikaan enää, varmaan siksikin kun ei pahemmin mitään olla puhuttu. Aina välillä tulee semmonen olo että haluais olla yhessä mutta samalla on semmonen olo ettei tästä tule mitään. Asioista on paljon puhuttu ja monta kertaa muttei tästä tunnu tulevan mitään. Toisaalta taas parin vuoden päästä voisin muuttaa lähemmäs opintojen vuoksi, mutta en tiedä 1) kestääkö tämä sinne asti 2) onko kannattavaa jatkaa sinne asti. Tiedän, että itse ongelmineni teen suhteesta aika vaikean muutenkin, mutta en silti ole ainut ongelma.

En ihan oikeasti enää tiedä pitäiskö erota ja pistää kaikki poikki vai jatkaa tällä samalla linjalla. Olenko liian itsekäs? Jos itse käyttäydyn paskasti suuttuessa, onko oikeudenmukaista käyttäytyä myös mua kohtaan paskasti?

Miks ihmissuhteita on niin vaikea ymmärtää. (Sori romaani)