kettukulta21.5.2015 12:55
1/136
Mitä haluaisit sanoa jollekin, mutta et jostain syystä pysty?

Mä oon hirveen itkusella ja masistelutuulella, ja musta tuntuu et on pakko vähä purkaa ajatuksia D:

"Mä oon vihanen. Vihanen sulle ja siitä et sä tulit mun elämään ja lähit pois sanomatta mitään. Vihanen siitä että mä annoin itteni luottaa suhun ja uskoo et kerrankin, KERRANKIN mun elämässä on joku joka välittää. Mitä mä tein väärin? Haluun tietää mitä sellasta tein, mikä sai sut lähtemään sanomatta sanaakaan. Mä oon vihanen siitä että annan itteni välittää susta, mietin niitä asioita joita mulle sanoit ja ne vaan pyörii mun mielessä koko ajan. Ne ei lähe pois, ne ei jätä mua rauhaan.

Joka aamu ja yö sain sulta viestin. Siitä oli tullut meijän juttu, joka oli pakko tehä joka päivä. Olin tottunu siihen. Joka ikinen aamu sä laitoit "huomenta <3" ja joka ikinen ilta "öitä prinsessa! <3" etkä uskokaan mikä merkitys niilla oli mulle. Et uskokaan miten ihanasti mun päivät lähti käyntiin kun heräsin sun viesteihin. Etkä uskokaan miten se satutti kun yksi aamu sitä viestiä ei tullutkaan.

Annoin asian olla, ja laitoin viestiä muutaman päivän päästä. Ei vastausta. Etkä laittanu viestiä enää ollenkaan. Joka päivä ootin sun viestiä, selitystä sille miksi et vastannut. Sanoit mulle, että oon sulle tärkeä ja merkitsen sulle paljon. Oliks se kaikki valhetta? Olinko mä vaan yksi vaihe sun elämässä, yksi tyttö muiden joukossa? Sä sanoit ettet voisi koskaan satuttaa ketään tekemällä sellasta jonka tietäisit toista satuttavan. Et tekisi? Teit jo. Sä et oo sanojes mittanen mies, tajusin sen liian myöhään.

Mun ajatukset on tällä hetkellä niin sekavat etten mä kunnolla tiedä mitä mun pitäs sanoa. Tiedän vaan sen että mua pelottaa ja oon todella pettynyt. Suhun, itteeni. Kaikkiin. Mä en tiedä uskallanko päästää ketään mun lähelle, koska mua pelottaa että ne satuttaa mua samalla tavalla. Ne sanoo että ne ei oo lähössä mihinkään, mutta lähtee kuitenki. Ihan niinku säkin lähdit, vaikka sanoit olevas siinä. Ja totuus on se etten mä uskalla päästää irti ja jatkaa matkaa, koska mä ootan vieläki sitä viestiä sulta. Viestiä jota ei koskaan tule. Mä pelkään että jos mä joskus löydän toisen joka saa mut tuntemaan samalla tavalla mitä tunsin sun kanssa, niin sä tuut takasin. Koska mä tiedän jo nyt että mä valitsisin sut. Mutta mä en kestä tätä epätietosuutta, joten voisitko kertoo mulle että mitä sä tunnet mua kohtaan? Voinko mä päästää susta irti, onko se turvallista?

Mä yritin. Ihan oikeesti yritin. Ja olin tosissani sun kanssa. Miks sä menit pilaamaan kaiken? Oon kyllästyny siihen että mua rikotaan kerta toisensa jälkeen, ja tää oli viiminen niitti. On niin paljon helpompi olla kun ei anna itsensä tuntea mitään. Säästyy siltä kaikelta mitä sun kaltaset ihmiset aiheuttaa.

Toivotan sulle hyvää jatkoa ja toivon että löydät sen joka vie sulta jalat alta totaalisesti. Mä en se ihminen ollut, ja oon pahoillani siitä että tuhlasit aikaas. Asia nyt vain on niin, että sä tai kukaan muukaan ei voi korjata kerran rikkoutunutta sydäntä, koska siinä on aina arpi. Ja kun arpi aukeutuu, kaikki on palasina. Taas.

Mä en vaan oo kovin hyvä päästämään irti, mutta yritän parhaani. Mulla on vaan yksi toive, ja se on se että älä tuu takasin. Älä laita viestiä, koska mä tiedän että laitat sen just silloin kun oon saanu korjattuu itteni. Enkä jaksa käydä sitä kaikkea läpi uudestaan."

Teidän vuoro.