Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

rokote5.5.2017 6:37
1/54
Miksi minä en riitä?

Mun on ihan pakko avauta tästä jonnekkin.

Mua ahdistaa se, etten ole saman tasonen kuin mun muut ystävät. Heille riittää huomiota kaikilta ja monet (niin tytöt kuin pojatkin) ilmaisevat halua tutustua heihin. Oon huomannu tän eritasoisuuden yläasteelta asti ja nykyään olemme valmistumassa lukiosta. Tää saattaa kuulosta jotenkin niin lapselliselta ja pinnalliselta mut tää vaikuttaa mun henkisen hyvinvointiin suuresti. Mulla on ollut, ja on edelleen, aivan järkyttävät ulkonäköpaineet tän asian johdosta. Musta tuntuu siltä että mä en riitä muille vaikka tekisin mitä.

Tän eritasoisuuden oon huomannu jo useamman vuoden ajan sosiaalisessa mediassa ja myös tosielämässä. Kun facebook oli nuorison suosiossa, näille mun ystäville satoi tykkäyksiä, kommentteja ja kaveripyyntöjä. Aika kirkkaasti tulee mieleen tapaus, jossa olin vaihtanut muutaman sanan yhen kivalta vaikuttavan tytön kanssa koulussa, ja lähetin hänelle kaveripyynnön, hän ei hyväksynyt sitä. Kun ystäväni lähetti hänelle pyynnön, vaikka hän ei ollut koskaan edes jutellut kyseiselle henkilölle, tyttö hyväksyi pyynnön heti.

Silloin kun ask.fm tuli suosioon joskus ysiluokalla, siellä porukan oli tapana kysellä toisilta mielipidettä tietyistä ihmisistä. Mun nimi totta kai liikkui mun ystävien mukana, kun oltiin kaveriporukka. Mutta aina mun nimen kohdalla vastauksissa oli ”en tunne” ja muilla ystävilläni ”superkaunis, haluaisin tutustua!”.

Tää sama kuvio jatkuu instagramissa, jossa mun ystävillä on paljon enemmän seuraajia, tykkäyksiä ja kommentteja kuin minulla. Tosi moni meidän lukiosta ei seuraa mua takaisin (tai ei edes hyväksy seuraamispyyntöä), mutta ystäviäni seuraa. Vaikka olisin istunut kyseisen henkilön vieressä samalla kurssilla, tai olimme samassa luokkaryhmässä, niin silti. Nakertaa itsetuntoa vietävästi.

Tää käytös somessa heijastuu samankaltasena myös tosielämään. Kaikissa bileissä ja baarissa huudellaan mun ystäville ”Hei sä oot se!” ja minä jään systeemistä ulkopuolelle tai mut saatetaan muistaa parhaassa tapauksessa ”sen kaverina”. Viimekesänä yksissä bileissä eräs henkilö (en ollut nähnyt häntä yli vuoteen hänen vaihtovuotensa takia), jonka kanssa olin edelliskesänä viettänyt samalla riparilla (vielä samassa huoneessa) isosena viikon, halasi ystävääni ja huusi ”Ihanaa nähdä näin pitkän ajan jälkeen!” vaikka ei ole muuta kuin vaihtanut pari sanaa tämän kanssa ja sivuutti minut täysin.

Mistä ihmeestä tää johtuu? Mikä mussa on vikana? Oonko mä liian ruma, tylsä, persoonaton, seinäruusu, harmaa, huono, hirveä ihminen ettei muita kiinnosta mun olemassaolo? Miks mä en oo mielenkiintonen? Kuinka olla mielenkiintoinen, kaunis, viehättävä ja haluttu? Miten saan tän sanoinkuvaamattoman pahan olon pois? Auttakaa mua.

Oon yrittäny olla välittämttä, mutta se ei auta kun tää tulee ilmi joka paikassa. Oon yrittäny puhua tästä mun ystävien kanssa, mutta ne ei oikein osaa auttaa, koska he eivät osaa katsoa tätä asiaa mun näkökulmasta.
Omistaako kukaan samankaltaisia kokemuksia?