Fwooperi7.5.2018 16:16
1/5
Mies ahdistaa, mutta en uskalla erota

Olen pattitilanteessa mieheni suhteen. Ollaan seurusteltu 2.5 vuotta josta 1.5 vuotta olemme olleet kihloissa, yhdessä ollaan asuttu melkein siitä lähtien kun alettiin seurustellakin. Mies tuntui aluksi juuri oikealta, sellaiselta ihmiseltä jolle tahdoin kertoa sellaisetkin rankat asiat, joita en ollut aiemmin kellekkään kertonut (hyväksikäyttötaustat). Mutta vähitellen olen alkanut epäillä, onko tässä suhteessa mitään järkeä. Miehestä on herännyt esiin hyvin lapsellinen ja "laiska" puoli. Hankimme koiran yhdessä (huom YHDESSÄ) noin vuosi sitten, ja nyt tilanne on se, että minä huolehdin koiran lähes yksin, koska miestä vituttaa lähteä koiran kanssa lenkille ja vituttaa kun koira vinkuu ja vituttaa jos puhun koira-asioita hänelle. Mies ei siivoa tai tee kotihommia ilman erillistä pyyntöä kuin harvoin, ruokaa ei voi melkein koskaan laittaa kotona itse koska hän ei jaksa odottaa ruoan valmistumista tai se on kuulemma huonoa (minä en tykkää yhtä mausteisesta ruoasta kuin hän). Mieheni on myös hyvin impulsiivinen ja herkästi hermostuva ihminen. Saattaa suuttua ties mistä asioista ja alkaa huutamaan, suuttuessaan heittelee tavaroita ja kiroaa ja puhuu tosi paskamaiseen sävyyn muista. Hänelle tuli kiistaa äitipuoleni (joka on minulle läheisempi kuin oma äitini) kanssa ihan mitättömästä asiasta, niin hän kiroaa kotona ja puhuu yksin minun kuulleni, millainen "ämmä / femakko / tms" äitipuoleni on. Vaikkei mulle mitään fyysistä ole tehnyt, pelkään miestäni hänen suuttuessaan ja pari kertaa kun olen hermostunut ja huutanut vastaan, on mies tullut ihan iholle, ottanut kerran kaulaliinasta kiinni ja pidellyt käsivarsista ja suhissut suoraan naamaan mulle paskaa. On yrittänyt kahdesti käskeä painumaan vittuun kotoa, ja kun teen lähtöä uhkaa tehdä itelleen pahaa jos menen.
Mulla on haaveena hankkia tulevaisuudessa lapsi ja toinen koira. En tiedä, onnistuuko se tän miehen kanssa. Hänellä on myös eri kuva lasten kasvatuksesta, fyysinen kuritus hänen mielestään täysin sallittua. Olen todella lapsirakas ihminen enkä voisi kuvitellakkaan hyväksyväni kasvatusmetodeissani fyysistä kuritusta vaan rankaisukeinoja on mielestäni inhimillisempiäkin.
En tiedä mitä tehdä. Meillä on paljon hyviäkin hetkiä, mutta minun mieltäni kalvaa silti nuo riitatilanteet ja miehen käytös. En uskalla erota, koska pelkään menettäväni koirani ja miehen suuttuvan minulle,tai tekeväni väärän päätöksen ja jääväni loppuiäksi yksin. Pliis voiko tätä tilannetta vielä korjata jotenkin?