käärmeenripuli16.5.2017 11:58
1/8
Kun kemiat kaverin kanssa ei vaan kohtaa

Tilanne on siis se että tutustuin koulussa vuosi sitten mukavalta vaikuttavaan tyttöön. Ajattelin, että hänestä kyllä löytyisi ajan mittaan se vähän villimpikin puoli.

Nyt olen kuitenkin vuodessa tullut siihen tulokseen, että ei. Hän ei ole yrittänytkään tutustua muihin kavereihini, joten tavallaan joudun aina juttelemaan hänelle ettei olisi yksin, enkä näinollen voi puhua muille ystävilleni.

Olen aina erittäin vaivaantunut hänen seurassaan. Olen yrittänyt miettiä mistä se johtuu, ja tullut lopulta siihen tulokseen että olemme liian erilaisia. minä olen eläinrakas henkeen ja vereen, hän taas myönsi että hän ei jaksaisi varmaan päivääkään elämääni (ratsastan ja mulla on 5 kissaa). Sen lisäksi olen erittäin liikkuva, jo senkin takia että pitää laihduttaa. Pyysin häntä kerran kävelylle, johon vastasi ettei hän mitään liikuntaa jaksa harrastaa.

Summa summarum, en saa hänestä oikeastaan mitään irti. Mulla on hirveän huono omatunto, kun en jaksa oikeen kuunnella häntä ja oon hämmästynyt että minulla ex-koulukiusatulla läskillä voisi olla haluja olla olematta jonkun kaveri. Mutta voitte arvata miten puuduttavaa on kun hän yksityiskohtaisesti selittää mitä tänään pitäisi tehdä. Ja ne jutut on aina samat: ruuan valmistus, tv:n katselu ja roolipelaaminen. Niistä sitten kerrotaan yksityiskohtaisesti, monelta aiotaan näitä harrastaa ja kuinka kauan, millasta ruokaa mahtaa nyt tulla ja ketähän se salkkareiden henkilö x nyt tänään pussaa. Hänellä on kyllä roolipeleistä kiinnostuneita kavereita muualla, että ei ole yksinäinen onneksi.

Asiaan vaikuttaa vielä varmasti kyllä sekin, ettei hän koskaan esitä mitään vastakysymyksiä tai kiinnostusta minun asioitani kohtaan. Ei nyt missään tapauksessa tarvi kysellä että minkäs rotusta hevosta sä ratsastat tai mitä kissas syö, mutta tajuutte pointin. Mä aina kyselen toisten asioista ja tekemisistä vaikka kuulostaisivat kuinka tylsältä tai itselleni vieraalta. Musta on ihana kuunnella kun joku selittää rakkaasta harrastuksestaan tai vaikka hauskasta kirjasta. Mutta jos koskaan minun asioitani kohtaan osoitetaan harvoin kiinnostusta ja toinen selostaa tuntitolkulla jostain tv-sarjasta MEGAYKSITYISKOHTAISESTI niin kyllä se vähän kyllästyttää.

Pidemmittä puheitta, kertokaa omia kokemuksiannr vastaavista tilanteista ja miten toimitte! Missään nimessä en jätä häntä yksin, olen itsekin ollut yksinäinen ja tiedän miltä se tuntuu. :)